Ajankohtaisia faktoja ja historiaa ihmisten tietoon

11. nov, 2019

”Tämän päivän porukka ei jaksa lukea, ei ne kyllä mitään tiedäkään, saatikka viitsisivät vielä jotain muutakin tehdä kuin availla tölkkejä” Näin se vartija mummo minulle huuteli, kun käytin kameraa, ja se näki sen. No en kai minä kaikkia museon sääntöjä tiennyt, paitsi sen, että mummo hiljeni sadan ruplan setelillä.

Maalauksessa Venäjän viimeinen Tsaari Nikolai II ja hänen poliittinen johtonsa. Potretin tilanne yksityiskohdat jäivät sillä kertaa selvittämättä (2014). Piti vain lähteä, kun näitä vartija virkailijoita ilmestyi useampiakin paikalle satasen toivossa.

---------------------------------------------

Joka tapauksessa Nikolai II pidätettiin ja vangittiin vallankumouksen tiimoilla. Lopuksi tsaari, ja hänen perheensä teloitettiin Leninin allekirjoittamalla päätöksellä, mikä johti seuraavat 70 vuotta kestävään psykologiseen kansanmurhaan. Sama Lenin äijä, antoi muuten sille oikealle Suomelle itsenäisyyden minkä Niinistö myi.

Kommunismi, nykyaikana se yrittää taas hiukan toisenlaisella variantilla vallata Eurooppaa, mutta ei tule onnistumaan EU-opposition estäessä globaalistien kolhoosia muistuttavan toiminnan.

Suomessa on tätä alkuperin juutalaisten kommunismi aatteellista keksintöä havaittavissa edelleenkin vihervasemmiston riutuneissa järjestöissä, missä pääkallot huutelevat: ”Ei natseja sinne, ei natseja tänne?” Tämän hetken punamulta hallituksen ohjelmassa on myös kirjauksia, jotka haiskahtavat vankileirien käymälältä.

---------------------------------------------------

Lyhyt selostus Tsaarin ja hänen perheensä kohtalosta.

https://www.is.fi/viihde/art-2000006178078.html  Vai silleen... Ilta Sanomat ottaa tällaiset asiat vain viihteenä netti linkin nimen perusteella.

 

 

5. nov, 2019

Kuvassa yritetään vitsailla tosi tapahtumalle. Siinä jonkinlainen vahtimestari on tilaamassa betonia reiän paikkaamiseen, (ei sitä löysempää sorttia), sekä rautaa jos on.

Moni keisarillisen Pietarin upeimmista rakennushankkeista ja kanaaleista vaativat kymmeniätuhansia miestyövuosia, valtavia omaisuuksia – ja tuhansia tonneja suomalaista kiveä. Punaiset pilarit kertovat, kuinka mahtavat palatsit syntyivät aikana ennen koneita, ja kuinka maailman suurin monoliitti louhittiin Kaakkois-Suomen kallioperästä.

Palatsit ovat aina toimineet vallan ja vaurauden symboleina. Erityisen selvästi tämä näkyi vuosien 1700 ja 1850 välisessä Euroopassa, eikä suurvalta Venäjä ollut poikkeus. Mahtirakentaminen näkyi myös Venäjään liitetyssä Kaakkois-Suomessa, josta tuli ensimmäiseen maailmansotaan asti lähes kaikki Pietarin rakentamiseen tarvittu graniitti.

Monet Pietarin suuruudenhulluista rakennushankkeista herättivät mahtipontisuudessaan huomiota ympäri Eurooppaa. Pietari Suuren ratsastajapatsaan alla seisovaa – inkerinmaalaiselta suolta kaivettua – graniittilohkaretta pidetään vielä tänä päivänä suurimpana ihmisvoimin siirrettynä kappaleena. Aleksanteri I:n muistomerkkiä varten taas tuotiin Kaakkois-Suomen Pyterlahdesta maailman suurin monoliitti, eli yhdestä ainoasta kivestä muotoiltu 25-metrinen pylväs.

Kirjan kuvaamat rakennushankkeet kertovat ajasta, jolloin tärkein tuotannontekijä oli työvoima eikä voimakoneita ollut. Alkuperäiset louhintaa ja rakennustöitä kuvaavat piirrokset havainnollistavat, kuinka satojen tonnien painoisia kivilohkareita liikutettiin lihasvoiman, vipujen ja taljojen varassa. Yksin Iisakin kirkon suuriin portaalipilareihin arvioidaan uponneen 10 000–15 000 miestyövuotta. Yön hiljaisuudessa saattaa kuulla tuulen tuomia huokauksia vanhojen puistojen varjoista.

Autonomian ajan lopulla Suomen kiviteollisuus eli ennennäkemätöntä noususuhdannetta. Yksin Virolahdelta arvioidaan viedyn toista miljoonaa kuutiota graniittia Pietarin rakennusaineeksi. Fjodor Dostojevskin liioitteli vain vähän tunnetussa lausahduksessaan ”Pietari on suomalaiselle suolle suomalaisesta kivestä rakennettu Venäjän pääkaupunki”.

https://kirjat.finlit.fi/  Emeritusprofessori Yrjö Kaukiaisen kirjoittama teos esittelee uudenlaisen näkökulman Pietarin historiaan ja sen upeaan arkkitehtuuriin.

Pietarin kaupunki rakennettiin kirjaimellisesti suolle, sekä orja työvoiman luitten päälle. Sen perustaja, Venäjän valtakunnan suuruuden luoja Pietari I pystytti omalle ja valtionsa mahdille monumentin, jonka tuli kestää vuosisatoja. Pietarin kaupunki luotiin tyhjästä; tyhjän täydeksi kasvamisen hinta oli mittaamaton määrä rahaa, vertaa ja hikeä.

Kaupungista tuli komea ja se nähtiin hintansa arvoiseksi. Sen esikuvana olivat läntiset suurkaupungit, mutta siitä tuli tyystin erilainen kuin yksikään näistä. Pietari ja hänen kaupunkinsa muuttivat koko Venäjän historian suunnan. Moskova menetti pääkaupungin aseman vuonna 1703. Moskova oli itää. Pietarin tuli olla länttä.

Pietarista luotiin läntinen kaupunki, jossa läntinen tiede ja taide nostivat venäläisen kulttuurin kukoistukseen ja toivat sen länsieurooppalaisen kulttuurin yhteyteen. Pietarin uudistuksille vieras rahvas piti suuntaa vääränä. Kaupungin perustamisen myötä katsottiin koko Venäjän turmion saaneen alkunsa. Kaupunki oli suolle ja sumuun, tyhjästä tyhjän päälle rakennettu, tyhjyyteen sen tuli myös kadota.

Pietarin kaupungin ja Venäjän kohtalo oli niin kaupungin ihailijoiden kuin vihaajien näkökulmasta sama. Venäjän kansan tie rinnastettiin eurooppalaisen kulttuurin kehitykseen: eurooppalaisen kulttuurin julistettiin kulkevan kohti tuhoa ja Venäjän sen myötä. Venäjän tuho yhdistettiin viimeisten aikojen apokalyptisiin profetioihin.

Pietarin kaupungissa yhdistyivät turmiollinen maantiede, politiikka, filosofia ja ikuisuuskysymykset. Ihmisten tajunnassa siitä tuli myyttinen kaupunki. Vastaavaa ei ole muiden eurooppalaisten suurkaupunkien joukossa.

Kaupunki rakennettiin tukemaan ikuiseksi kaavailtua valtaa ja samalla siihen ja luotaessa kylvettiin kumouksen siemen. Vallan viholliset kätkeytyivät aluksi vainottuina provinssin syvyyksiin, mutta nousivat ajan kuluessa erilaisten lippujen alla kaupungin uljuutta uhkaamaan ja toteuttivat uhkauksensa yhden lipun alla vuonna 1917.

1800-luvun slavofiilit kytkivät eurooppalaisen kulttuurin ja sen myötä Pietarin luoman kaupungin tuhon rationalistiseen, positivistiseen ja materialistiseen ajatteluun. Toisaalta juuri niiden traditio on se venäläisen kumouksellisen ajattelun voima, jolla Venäjä lähti muuttamaan maailmanhistorian kulkusuuntaa.

Kumouksen juuret ovat Pietarin luomuksessa, niin myös kumouksen ydin juuri Pietarin kaupungissa. Niin kaupungin voiman kuin tuhon profetiat näkivät Pietarin kaupungin koko länsieurooppalaisen kulttuurin ja jopa koko maailmanhistorian tuhon näyttämönä. Mikä ei Pietarissa näy, sitä ei ole; mikä ei Pietarissa ratkea, se ei ole ratkaistavissa.

Tämä on myyttiä. Se on Pietaria ja hänen kaupunkiaan kuvaavan taiteen lähtökohta. Mutta on huomattava, ettei taide luonut myyttiä. Se oli jo olemassa, syvällä yhteiskunnan rakenteessa ja kansan tajunnassa.

Kaupunki on kirjallisuudelle perustajansa kaupunki, Pietari, Peterburg, Sankt Peterburg, joskus Piter, jopa Petropol. Se on Pietarin linna, pyhä kaupunki, klassinen kaupunki. Sen keskeiseksi symboliksi on kohonnut vuonna 1782 pystytetty Vaskiratsastajan patsas (Medny vsadnik), joka graniittijalustaltaan nousee laukkaan etukaviot ilmassa ja takakaviot käärmettä polkien. Vaskiratsastaja kytkeytyi pystytyksestään alkaen elimellisesti Pietarin ja hänen kaupunkinsa tulkintaan. Ratsun laukan äänet kaikuvat koko Venäjän klassisessa kirjallisuudessa eivätkä ne ole vaimenneet uusimmassakaan.

1700-luvulla Pietarin ja hänen kaupunkinsa kuva jakautui selvästi kahtia: kirjoitetun kirjallisuuden ja suullisen tradition Pietariin. Ylistyslaulujen ja tuhon profetioiden väliin ei mahdu mitään. Kansan suussa Pietari oli Saatana, Antikristus, hänen kaupunkinsa viimeisten aikojen kaupunki, jonka oli tuhouduttava ja joka väistämättä tuli tuhoutumaan. Ensimmäiset kirjalliset tiedot tästä asennoitumisesta löytyvät vasta 1800-luuvn puolivälin historiankirjoituksista. Eräässä kirjatussa tarinassa kerrotaan Pietarin itse lausuneen kaupungille synkän tuhon toivotuksen Peterburgu byt pustu! (”Pietarin kaupunki hävitköön tyhjyyteen!”). On vaikea tietää, mikä sittemmin lentäväksi lauseeksi sukeutuneen fraasin alkuperä on todella ollut, mutta jo 1700-luvun puolivälissä se ilmeisesti tunnettiin hyvin kansan suussa. 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien se toistuu kirjallisuudessa tiuhaan.

1700-luvulta tiedetään useita tarinoita vanha uskoisista, Pietarin ja hänen seuraajiensa leppymättömistä vihollisista, jotka julistivat kaupungin tuhoa ja Venäjän valtion ja kansan ikuista kirousta, jollei Venäjä ota uutta suuntaa ja hävitä tuhoon tuomittua kaupunkiaan.

Vuonna 1764 julisti eräs Jumalan hullu Talvipalatsin edessä kaupungin tuhoutuvan vedenpaisumukseen saman vuoden Tapanina. Hänen profetiansa oli viitisenkymmentä vuotta etuajassa, mutta suosta ja sumusta nouseva vetinen tuho nähtiin Pietarin kaupungin luonnollisena uhkana alusta alkaen.

Luonto tulisi tuhoamaan kaupungin, joka alun perin oli luonnonvastainen.

 

 

4. nov, 2019

Oliko se eilen kun julistettiin jossain mediassa että presidentti
Niinistö olisi nyt kysely tilastojen mukaan planeetan suosituin presidentti.
Keneltä ja kuinka monelta on kysytty, siihen en ole syventynyt, koska tuohan on
ennen kuulumatonta soopaa... edesmennyt Lumumba oli toisena.

Samapa se, minua kiinnostaa ihan oikeasti Alaska!

Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 150 vuotta sitten hintaan, joka vastaa nykyajan tähtijalkapalloilijan siirtosummaa – ja se ärsyttää yhä joitakin venäläisiä

Valtakunnan länsilaidalla kansaa koettelivat viimeiset suuret nälkävuodet. Helsingissä oli silti kesäkuussa avattu uusi ravintola, Kappeli, samana päivänä kuin Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi.


Tsaari Aleksanteri II valmistautui luopumaan alueesta, jonka koko vastasi lähes viittä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Se sijaitsi samoilla leveysasteillakin mutta maapallon vastakkaisella puolella.

Kaupat oli sovittu maaliskuussa 1867, ja alue vaihtoi omistajaa lokakuussa.

YHDYSVALLAT maksoi Alaskasta 7,2 miljoonaa dollaria eli alle viisi dollaria neliökilometriltä. Ostovoimakorjattuna hinta olisi nykyrahassa noin 120 miljoonaa dollaria eli 105 miljoonaa euroa.

Juuri sen verran englantilainen jalkapalloseura Manchester United maksoi kesällä 2016 italialaiselle Juventukselle saadakseen ranskalaispelaaja Paul Pogban joukkueeseensa.

Vertaus ei kerro koko totuutta kauppahinnasta. Esimerkiksi Yhdysvaltain bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kauppasumma olisi nykyisin lähes 16 miljardia dollaria.

Joka tapauksessa se oli jälkikäteen arvioituna pilkkahinta luonnonvaroiltaan rikkaasta alueesta, jonka koko vastaa Irania tai Mongoliaa.

MYYMINEN oli kuitenkin Venäjän idea.

Maa oli taloudellisesti ahtaalla ja harjoitti Alaskassa lähinnä tappiollista turkiskauppaa ja lähetystyötä. Huoltokustannukset olivat suuret ja etäisyydet pitkät. Alueen merkittävät kulta- ja öljyesiintymät vasta odottivat löytäjäänsä.

Venäläiset olivat rakentaneet ensimmäiset siirtokuntansa Alaskaan 1700-luvun loppupuolella, mutta alueella ei missään vaiheessa asunut samanaikaisesti yli muutamaa sataa venäläistä, kertoo yhdysvaltalainen History Channel.

ALASKASSA Venäjää edustivat myös suomalaiset.

Kaksi Helsingissä syntynyttä tutkimusmatkailijaa toimi venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johtajina jopa Alaskan kuvernöörinä, Arvid Adolf Etholén vuosina 1840–1845 ja Johan Hampus Furuhjelm 1859–1864.

Etholénin kaudella Uno Cygnaeus toimi Alaskan Sitkassa pappina. Palattuaan Suomeen hän tuli tunnetuksi kansakoulun isänä.

Venäjä pelkäsi menettävänsä Alaskan ennemmin tai myöhemmin sotilaallisesti – luultavimmin Kanadaa hallinneille briteille, jotka olivat muiden liittoutuneiden kanssa lyöneet Venäjän Krimin sodassa 1850-luvulla.

”Venäläisten näkökulmasta kauppa oli hyvin järkevä”, arvioi historioitsija Susan Smith-Peter College of Staten Islandista sanomalehti The New York Timesille.

”He pääsivät ärsyttämään Britanniaa ja lähentämään suhteitaan Yhdysvaltoihin.”

VENÄJÄ ehdotti Alaskan myymistä jo vuonna 1859, mutta hanketta lykkäsi Yhdysvaltain sisällissota, joka käytiin vuosina 1861–1865.

Lopulta Yhdysvaltain ulkoministeri William H. Seward ja Venäjän Yhdysvaltain-suhteista vastaava ministeri Eduard de Stoeckl sopivat asiasta salaisissa neuvotteluissa. Alaskan alkuperäisasukkaiden kantaa ei luonnollisesti kysytty.

Seward vieraili silloisessa Alaskan merkittävimmässä asutuskeskittymässä Sitkassa pari vuotta alueen ostamisen jälkeen. Hänen poikansa kirjasi isänsä havaintoja paikan päältä.

”Asukkaiden ja asujen sekoitus oli kiintoisa. Venäläisiä kansallispuvuissaan, Yhdysvaltain sotilaita sinisissä virka-asuissaan, intiaaneja huovissaan ja höyhenissään, kauppiaita ja matkailijoita pukeutuneina San Franciscon uusimman tyylin mukaan”, Seward havainnoi History Channelin mukaan.

SUURET maakaupat olivat Yhdysvalloille tuolloin tuttu laajenemistapa. Se oli aiemmin 1800-luvulla ostanut muun muassa Espanjan Floridan sekä valtavan Ranskan Louisianan, joka kattoi nykyisen liittovaltion keskiosat Meksikonlahdelta Kanadan rajalle.

Hankintoja selitti suosittu ajatus, jonka mukaan Yhdysvalloilla oli pyhä velvollisuus asuttaa manner Atlantilta Tyynellemerelle. Tavoite oli jo täyttynyt, mutta Alaskan hankkiminen sopi henkeen ja esti samalla brittejä saamasta haltuunsa Pohjois-Amerikan kaikkia pohjoisimpia osia.

Siitä huolimatta moni epäili Alaskan ostamisen järkevyyttä. Sanomalehti New-York Tribunen päätoimittajan Horace Greeleyn mielestä Alaska oli ”taakka, jota ei kannata ottaa edes lahjana”.

Senaatti hyväksyi kaupan nipin napin ja vasta ulkoministeri Sewardin kestittyä senaattoreita ylellisillä illallisilla. Kaupan jälkeenkin Alaskan hankkimista kutsuttiin laajalti ”Sewardin hullutukseksi”.
Suhtautuminen muuttui, kun muun muassa Nomesta ja Fairbanksista löytyi kultaa vuosisadan vaihteessa. Kuuluisa Klondiken kultaryntäys 1800-luvun viimeisinä vuosina houkutteli jopa satatuhatta ihmistä koettamaan onneaan Kanadan puolelle lähelle Yhdysvaltain rajaa. Sinnekin kuljettiin tyypillisesti Alaskan Skagwayn kautta.

Myöhemmin Alaskan merkitystä kasvattivat öljy- ja kaasuesiintymät. Tätä nykyä kolmasosa Alaskan työpaikoista liittyy polttoaineteollisuuteen. Se työllistää yli satatuhatta ihmistä.

YHDYSVALLAT ei ajatellut Alaskan hankkimista niinkään suojautumisena Venäjää vastaan – eihän tulevasta kaksinapaisesta maailmanjärjestyksestä ollut tuolloin tietoa. Kommunistit nousivat valtaan Venäjällä vasta 50 vuotta myöhemmin, ja kylmä sota odotti 80 vuoden päässä.

Jos Yhdysvallat ei olisi koskaan ostanut Alaskaa, Venäjältä olisi Kanadan halki vain runsaat 800 kilometriä Yhdysvaltain yhtenäisimpään, 48 osavaltiota kattavaan alueeseen. Neuvostoliitto olisi tuntunut pelottavalta lähinaapurilta ainakin Yhdysvaltain länsirannikolla.

Nykyään Venäjän erottaa Yhdysvalloista – siis Alaskasta – paljon lyhyempi matka, alle sata kilometriä leveä Beringinsalmi, mutta seudun harvan asutuksen takia läheisyyden merkitys on ollut vähäinen.

ALASKAN myyminen ärsyttää yhä joitain venäläisiä.

Esimerkiksi räyhänationalistinen kansanedustaja Vladimir Žirinovski on ehdottanut jopa takaisinvaltausta.

”Jos Alaska kuuluisi Venäjälle, maailman geopoliittinen tilanne olisi ollut erilainen”, Venäjän Ukrainalta valtaamaa Krimiä johtava Sergei Aksjonov sanoi paikalliselle tv-kanavalle.

 

4. nov, 2019

Miksikö? Miksiköhän asuin Norjassa 24:stä ikävuodesta lähtien?
Ennen kai minä täällä eläkeläiselle verottomassa maassa asun,
kuin kalliissa Norjassa päättyneen työuran jälkeen.
Hulluksi muuttuneessa Eulandiassa jopa miehetkin synnyttävät, ja
tervapahvirullat haukkuvat aito isänmaallisia suomalaisia natseiksi, samalla kun raiskaavat heidän lapsensa. Sielläkö minun pitäisi asua?
Sananvapauttakaan ei saa olla muilla kuin kaiken tuhoavilla kuplassa korisevilla suvakeilla,
se on heidän yksinoikeutensa hallitusta myöten.
Laki ei ole Suomessa sama kaikille, se näkyy ja kuuluu tänne asti.

Siis älä ihmettele miksi asun täällä ilman huolia huomisesta.

 

19. okt, 2019

Izvestija: Moskova ja Riad tekivät kaupat 6 miljardin dollarin arvosta

Yksi tärkeimmistä sopimuksista Vladimir Putinin vierailun aikana Saudi-Arabiaan tulee olemaan rautatieyhteysurakoista Riadista ja Yanbuista Jeddan ja kuningas Abdullahin satamiin, lähteistä Venäjän valtuuskunnassa ja Venäjän rautateissä, kertoi Izvestija. Suunniteltujen kauppojen kokonaismäärä on 6 miljardia dollaria.

 Venäjän johtajan vierailu tapahtuu jälleen Lähi-idän jännitteiden kierroksen taustalla, jonka laukaisevat räjähdykset Iranin öljytankkeriin Sabitille Saudi-Arabian rannikon edustalla.

 Tämä tapahtuma ei kuitenkaan vaikuta Moskovan ja Riadin väliseen yhteistyöhön, sanomalehti kirjoitti.

Valtuuskunnan lähde kertoi Izvestijalle, että osapuolet ovat kiinnostuneita myös maan rautateiden rakentamisesta, nykyaikaistamisesta ja uudistamisesta Visio 2030 -ohjelman puitteissa, joka on Saudi-Arabian talouden monipuolistamista edistävä ohjelma öljyriippuvuuden vähentämiseksi.

Lisäksi kumppanit keskustelevat venäläisen tekniikan toimituksista junien turvallisen liikkumisen varmistamiseksi sekä saudiosaajien koulutuksesta Venäjällä. Venäjä-Saudi-foorumi on tarkoitus pitää yhdessä päivässä, ja siihen odotetaan osallistuvan noin 300 osallistujaa molemmilta puolilta. 

Izvestijan mukaan Venäjän energiaministeri Alexander Novak, maatalousministeri Dmitri Patrušev, samoin kuin Venäjän suurimpien yritysten ylin johto, mukaan lukien Aleksei Likhachev (Rosatom), Alexander Dyukov (Gazprom Neft),

Samaan aikaan Putin selvitti Moskovan kannan alueen tilanteeseen. Haastattelussa Al Arabiyan, Sky News Arabian ja RT Arabicin toimittajille, hän totesi, että Venäjällä on hyvät suhteet kaikkiin Lähi-idän valtioihin, ja siksi Moskovalla voisi olla positiivinen rooli siellä olevien jännitteiden ratkaisemisessa.

 Putin lisäsi, että Venäjä edistää kahdenvälisiä suhteita, jotka perustuvat positiivisiin suuntauksiin eikä muodosta liittoutumia taisteluun jonkun kanssa.

"Sekä Iranin että Saudi-Arabian tulisi olla kiinnostuneita ristiriitojen ratkaisemisesta, koska kumpikaan osapuoli ei ole valmis sotilaalliseen konfliktiin. Tällä hetkellä Venäjä toimii vastuullisena ulkoisena toimijana, joka auttaa tilanteen purkamisessa ja hahmottelee vaiheet alueen turvavyöhykkeellä ", orientalisti Roland Bidzhamov kertoi Izvestijalle.

Kommersant: Intialaisten ja kiinalaisten lähentyminen on Moskovan käsissä

Intian pääministeri Narendra Modi ilmoitti "uuden aikakauden alkamisesta" Intian ja Kiinan välisissä suhteissa presidentti Xi Jinpingin epävirallisen matkan jälkeen Etelä-Aasian maahan.

Tämä Pekingin ja Delhin lähentyminen muuttaa radikaalisti Indo-Tyynenmeren alueen tilannetta ja avaa uusia mahdollisuuksia Venäjän diplomatialle, Kommersant kirjoitti. 

Sanomalehden haastattelemien diplomaattien ja asiantuntijoiden mukaan nyt Moskovan ei tarvitse tehdä jatkuvasti vaikeaa valintaa kahden strategisen kumppanin välillä, ja Moskova-Peking-Delhi-troikasta tulee ratkaiseva tekijä globaalipolitiikassa.

Intian suurlähettiläs Moskovassa D. Bala Venkatesh Varma kertoi Kommersantille, että Intian ja Kiinan johtajien välinen toinen epävirallinen tapaaminen oli toinen esimerkki Intian vahvoista suhteista johtaviin maailman suurvaltioihin. 

Tapaamisella on myönteinen vaikutus suhteisiin Moskovan, Pekingin ja Delhin kolmion sisällä ja siltä osin kuin BRICS-maiden kolmen maan välinen vuorovaikutus jatkuu, diplomaatti lisäsi.

Kokous "pidettiin tilanteessa, jossa niiden suhteiden pitkäaikaiset haitat, kuten rajakiista ja Kashmir-ongelma, menettävät aikaisemman kiireellisyytensä ja uudet tekijät ovat pinta-alassa. Sotilaallisesti ja taloudellisesti Intiasta on tulossa kasvava vaikutusvalta, jolla on vaikutusvaltaa.

Tässä suhteessa vanhat alueelliset erimielisyydet ovat hiipumassa, kun otetaan huomioon uusi tarve löytää mahdollisuuksia rinnakkaiseloon suuressa Indo-Tyynenmeren merialueessa ", IMEMO RAS: n Aasian ja Tyynenmeren tutkimuskeskuksen päällikkö Alexander Lomanov kertoi Kommersantille. 

"Tämä on rohkaiseva suuntaus Venäjälle, koska nyt Moskovan ei tarvitse tehdä vaikeaa valintaa kahden strategisen kumppaninsa - Kiinan ja Intian - välillä. Moskovan - Pekingin - Delhi-kolmion kahden kumppanin välisten ristiriitojen tasoittaminen tekee siitä tehokkaamman, vaikkakin pitkällä tähtäimellä Kiinan ja Intian välinen lähentyminen saattaa vähentää Moskovan roolia. 

Liittovaltion talousarvioesityksen vuosiksi 2020-2022 mukaan ensi vuonna Venäjä vähentää merkittävästi kansallisen puolustuksen menoja. Kun tarkastellaan vuoden 2019 lukuja, vertailun vuoksi vuoden 2020 luvut ovat 2,4% maan BKT: stä ja vuoteen 2021 mennessä 2,7% BKT: stä, mikä tahansa määrä vuoteen 2022 mennessä nousee 2,6%: iin. Vuonna 2016 Syyrian islamilaisen valtion (IS - terroristijärjestö, kielletty Venäjä) vastaisen taistelun aktiivisimmassa vaiheessa Venäjän puolustusmenot olivat 4,7% BKT:stä.

Sotilasasiantuntija, kenraaliluutnantti Juri Netkachev kertoi sanomalehdelle: "Sotilasmenojen ja polttoaineiden ja voiteluaineiden ostamista koskevien rahoitussuunnitelmien vähentäminen talousarvioesityksessä 2020-2022 voi johtua maan sotilaspoliittisen johdon päätöksestä vähentää sotilaallinen ryhmä Syyriassa ". Asiantuntija totesi, että sotilasmenojen alentaminen on "luonnollinen prosessi". "Ehkä Moskovan geopoliittiset edut muuttuvat. Tämä tarkoittaa, että heille tarkoitetut taloudelliset resurssit saattavat vähentyä", hän kertoi Nezavisimaya Gazeta -lehdelle ja huomautti, että prosessin ei pitäisi tapahtua sotilashenkilöstön heikentyvän elintason takia.

 

Izvestija: Puolan uuden parlamentin alainen ulkopolitiikka pysyy ennallaan

Puolan parlamenttivaalit, jotka pidettiin 13. lokakuuta, olivat ennustettavissa, ja maan konservatiivinen laki ja oikeus (PiS) -puolue eteni kohti voittoa. Asiantuntijat kertoivat Izvestijalle, että puolueen sosiaalipolitiikka vaikutti suuresti sen menestykseen. Samaan aikaan konservatiivien uudelleenvalinta ei lupaa paljon muutoksia maan ulkopolitiikkaan. Puola pysyy uskollisena Yhdysvaltain liittolaisena ja Venäjän perinteisenä kriitikkona, samalla kun se jatkaa tasapainoa Euroopan unionin kanssa.

 

Puolan diplomaattisten lähteiden lähde kertoi Izvestijalle, että Varsovan suhteet Brysseliin eivät todennäköisesti muutu PiS: n uudelleenvalinnan myötä. Puola ei ryhdy mihinkään radikaaleihin toimiin, jotka uhkaavat EU: n jäsenyyttä, mutta sen ei myöskään pitäisi odottaa pyrkimyksiä syventää yhteistyötä.

"Puolan viranomaiset jatkavat varmasti edelleen erittäin läheisiä suhteita Yhdysvaltoihin, joita pidetään vastapainona jännitteille Brysselin kanssa", lähde sanoi.

Se tosiasia, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei tullut Puolaan toisen maailmansodan vuosipäivänä, missä hänet odotettiin päävierailijaksi, osoittautui "iskuksi kasvoille paikallisille poliitikoille", sanomalehti kirjoitti. 

Varsova ei ollut myöskään tyytyväinen entisen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantajan John Boltonin poistumiseen viime kuussa, koska hän oli yksi tärkeimmistä edunvalvojista laajentamalla Amerikan läsnäoloa Puolassa.

Varsovan ja Moskovan perinteisesti viileät suhteet eivät kuitenkaan todennäköisesti muutu, Izvestija kirjoitti. On syytä huomata, että edes muutos poliittisissa voimissa Puolassa ei johtaisi muutoksiin. Puola on jo pitkään ollut yksi Venäjän vastaisimmista maista Euroopassa riippumatta vallanpitäjien poliittisesta suuntautumisesta, sanomalehti totesi.

TASS ei ole vastuussa näistä sanomisista.