5. mar, 2018

Näkyy läpi: Anni tekee mitä käsketään, ohjeet tulevat Petteri Orpon hämärä piireistä.

Alpakkamedia ja presidentinvaalit

Mielenkiintoinen kopio nimimerkki: Vasarahammerin blogista. Ei pelkästään Anni Saastamoisen Alpakka hörhötyksestä, mutta yleisesti myöskin presidenttivaaleja edeltäneestä manipuloinnista.

Hyi helvetti että ne kehtaavatkin! Siis Suomen valtamediaksi itseään kutsuvat.

Suomalainen valtamedia sai itsenäisyyspäivän ”lastenjuhlan” jälkeen pilkkanimen alpakkamedia, koska media yhteen ääneen edisti vasemmistolaisten valheellisia väitteitä siitä, kuinka itsenäisyyspäivän soihtukulkue muka hääti ”lastentapahtuman” Töölön torilta.

Valtamedia kunnostautui tuolloin valeuutisten levittäjänä ja vääristeli tietoisesti tosiasioita. Se kehitti keinotodellisuuden, jossa muka oltiin järjestämässä lastentapahtumaa, vaikka kyse oli pelkästä äärivasemmiston informaatio-operaatiosta.

Luonnollisesti Suomen satavuotisjuhla toi istuvalle tasavallan presidentille runsaasti ilmaista positiivista julkisuutta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa, että vaaleista pyritään tietoisesti tekemään näytelmä, jossa on vain yksi sankari.

Valtamedia manipuloi

Alkuvaiheen gallupeissa Niinistön johto vaikutti täysin ylivoimaiselta. Tässä ei sinänsä ole mitään tavatonta. Jos selkeä haastaja puuttuu, gallupit näyttävät väkisinkin ylisuuria lukemia ehdokkaista tunnetuimmalle. Kun kampanja etenee ja muutkin ehdokkaat pääsevät esille, istuva presidentti tai vaalin ennakkosuosikki saa yleensä haastajan. Näin on käynyt Suomessa aina, kun vaali on pidetty suorana kansanvaalina.

Näissä vaaleissa on kuitenkin näyttänyt siltä, että valtamedia haluaa, että Niinistö valitaan suoraan ensimmäisellä kierroksella tai sitten toisen kierroksen haastajaksi tulee parhaan puhtinsa menettänyt Pekka Haavisto. Valtamedialla on presidentinvaalin kaltaisessa henkilövaalissa paljon enemmän valtaa kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa. Media voi nostaa ja laskea ehdokkaita mielensä mukaan ja näin media on myös tehnyt.

Vaalikoneisiin vastaamalla voi helposti päätellä, että ehdokkaat jakautuvat kahteen ryhmään, joiden peruslinja on selkeästi erilainen. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat istuva presidentti Niinistö, Matti Vanhanen, Pekka Haavisto, Tuula Haatainen, Nils Torvalds ja Merja Kyllönen. Nämä edustavat valtavirran poliitikkoja, joiden linja ei merkittävästi poikkea toisistaan, jos Torvaldsin avointa NATO-jäsenyyden kannatusta ei lasketa.

Toiseen ryhmään kuuluvat Perussuomalaisten ehdokas Laura Huhtasaari ja veteraanipoliitikko Paavo Väyrynen. Nämä ehdokkaat haastavat selkeästi valtapuolueiden ehdokkaiden linjan.

Ryhmiin jakautuminen näkyy valtamedian toimittajien suhtautumisessa ehdokkaisiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvia käsitellään neutraalisti ja silkkihansikkailla. Toisen ryhmän ehdokkaita taas solvataan ja panetellaan ja heidän sanomisiaan vääristellään tarkoitushakuisesti.

 

Ihmeellisiä asioita

Vaaleissa on monta ihmeellistä asiaa. Ensimmäisenä asiana tulee mieleen Paavo Väyrysen ehdokkuus. Väyrysellä oli pitkään vaikeuksia saada valitsijayhdistyksen perustamiseen tarvittavia kannattajakortteja kerättyä. 12. marraskuuta Yle kirjoitti, että Väyryseltä puuttuu yli puolet kannattajakorteista. Vain pari viikkoa uutisen jälkeen ilmoitettiin, että Paavo Väyrynen saa tarvittavat kannattajakortit kasaan ajoissa.

Valtamedia auttoi Paavo Väyrystä pääsemään ehdokkaaksi. Toistaiseksi ei ole tietoa, oliko auttajia muitakin. Paavo Väyrynen kuitenkin piti saada ehdokkaaksi, koska hän todennäköisesti vie Laura Huhtasaarelta niin paljon ääniä, että tällä ei ole mahdollisuuksia toiselle kierrokselle.

Itsetietoinen ja omasta arvostaan tarkka Väyrynen ei luultavasti ymmärrä, että hänen tärkein roolinsa näissä vaaleissa on estää Huhtasaaren pääsy toiselle kierrokselle. Vaikka Väyrynen itse selviytyisi Niinistön haastajaksi, häntä ei pidetä niin suurena uhkana kuin Huhtasaarta.

Huhtasaarella on luultavasti paljon kannatusta, joka ei ole realisoitunut gallupeissa. Vaalikonevastausten perusteella monet ihmiset ovat asioista samaa mieltä hänen kanssaan. Uutissuomalaisen vaalikoneessa Huhtasaari sai ykkössuosituksista noin 43 prosenttia. Vaalikoneet ovat myös osa valtamedian manipulointia. Helsingin Sanomien vaalikoneessa vastaajalta kysytään: ”Uskotko Jumalaan?” Kysymyksen tarkoituksena on tietysti pudottaa avoimesti kristillisen Huhtasaaren sijoitusta niiden keskuudessa, jotka vastaavat kysymykseen kielteisesti.

Kun Huhtasaari sitten saapui Ylen vaalitenttiin toimittaja Kirsi Heikelin käsiteltäväksi,  veronmaksajan rahoittama televisioyhtiö käyttäytyi alle kaiken arvostelun. Heikelin käyttäytymistä ei voi mitenkään puolustella ja kyseessä on näiden vaalien häpeällisin yksittäinen tapahtuma. Kun katseli, miten Ylen toimittajat käyttäytyivät kevyen sarjan vasemmistoehdokkaiden kanssa, voi havaita, että Huhtasaari sai veronmaksajan rahoittamalta yhtiöltä ”erityiskohtelua”.

Heikel ei ollut suinkaan ainoa lajissaan. Iltasanomien toimittaja Timo Haapala vertasi Huhtasaaren henkilökohtaisesta albumista saatujen kuvien ryydittämänä Huhtasaarta Mussoliniin. Haapala kirjoitti:

” Huhtasaaren näkemykset ja esiintyminen tuovatkin mieleen tyylin, jolla BenitoMussolini nousi valtaan 1920-luvulla Italiassa.”

En viitsi tässä sanoa, mitä Timo Haapalan kirjoitus tuo mieleen.

Päivää ennen ennakkoäänestyksen alkua valtamedia julkaisi ”tiedon”, jonka mukaan Laura Huhtasaaren vuonna 2003 valmistunut Pro gradu -tutkielma olisi plagiaatti. Epämääräisiin olettamuksiin perustuva uutinen oli ns. valeuutinen. Sitä kuitenkin pidetään väkisin hengissä aina vaalien 1. kierrokselle asti.

Mitä manipuloinnilla peitellään?

Väliotsikon kysymykseen voi vastata selkeästi: Niinistö ei ole niin ylivoimainen presidenttiehdokas kuin valtamedia antaa ymmärtää. Tämä käy ilmi, kun poimii muutamia Niinistön viimeaikaisia edesottamuksia ja katsoo, miltä ne näyttävät. Tätä varten ei tarvitse edes kaivaa esiin vanhaa videota, jossa Niinistö yhdessä Paavo Lipposen kanssa vie Suomen euroon ilman äänestystä ns. ”ilmoitusmenettelyllä”. Luonnollisesti kyseessä on yksi Suomen historian tuhoisimmista taloudellisista päätöksistä, jolle pärjäävät ainoastaan 90-luvun lamaan johtaneet tapahtumat, joissa niissäkin yhteisvaluutan edeltäjällä ja markan kytkemisellä siihen oli oma roolinsa.

Viime marraskuussa Niinistö avasi keskustelun vihapuheesta. Lähtökohdakseen hän otti Saksan hallituksen lanseeraaman ”vihapuheen” torjuntaan keskittyvän lainsäädännön, jossa verkkopalvelun ylläpitäjä velvoitetaan poistamaan vihapuhe 24 tunnin sisällä miljoonien vahingonkorvauksen uhalla. Uutisen mukaan Niinistö oli huolissaan siitä, että ”median Suomessa sananvapauden kautta harjoittama kontrolli vaarantuu”. Niinistö myös ehdotti, että Suomessa ”alettaisiin pohtia sosiaalisen median alustojen omaa kontrollia mahdollisten valeuutisten levittämisestä”.

Itse tulkitsen, että Niinistö haluaisi Suomeen samanlaisen vihapuhelainsäädännön kuin Saksassa. Tämä kyseinen lainsäädäntö on Saksassa johtanut

jättiläismäisten deletointikeskusten perustamiseen. Sosiaalisen median jättiyritykselle moinen sopii, koska valvontavelvoite suosii suuria korporaatioita pienten yrittäjien kustannuksella. Lisäksi deletoinnin kohteeksi joutuu myös täysin laillisia viestejä mutta ne ovat sallittuja oheisvahinkoja, kun torjutaan vihapuhetta. Näin on ainakin Niinistön mielestä.

Saksan liittokansleri Angela Merkelin tausta on entisessä DDR:ssä, jossa hän toimi nuorisojärjestö FDJ:n propagandasihteerinä. Nettisensuuri poistovelvoitteineen on voinut syntyä vain sellaisen henkilön mielessä, joka on tottunut valtion kaiken kattavaan kontrolliin. Sauli Niinistön DDR-taustoista en tiedä, mutta henkinen yhteys Merkeliin tuntuu löytyvän.

Niinistö myös kannattaa viranomaisten toimivaltuuksien lisäämistä terrorismin torjunnassa. Rajojen sulkemista hän sen sijaan kammoksuu:

”Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse.

Tuollainen yleisluonteinen heitto ei sinänsä kerro mitään vaan on pelkkää hyvesignalointia. Presidentin pitäisi kuitenkin ymmärtää, että Ruotsin pitkään harjoittama holtiton maahanmuuttopolitiikka muodostaa pitkällä tähtäimellä turvallisuusuhan kaikille Ruotsin naapurimaille. Suomi on ainoana Ruotsin naapurina katsonut tätä holtittomuutta sinisilmäisesti sormien läpi toisin kuin Norja ja Tanska, jotka molemmat ottavat vakavasti Ruotsista tulevan uhan.

Ruotsalaisen verkkomedian haastattelussa Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank kysyi, muodostaako Ruotsi Suomelle tulevaisuudessa suuremman turvallisuusuhan kuin Venäjä. Kysymys perustui Ruotsin vastuuttomaan massamaahanmuuttoa suosivaan politiikkaan ja sen yhteiskunnallisiin seurauksiin, joita todistamme nykyisin joka ainoa päivä jopa suomalaisen valtamedian uutisissa. Istuva presidentti Niinistö kieltäytyy ottamasta tätä vakavasti.

Kaiken lisäksi uhkakuva toteutui jo syksyllä 2015, kun Ruotsi lähetti Suomeen Haaparannan kautta yli 30 000 turvapaikanhakijaa, jotka Suomi otti vastaan, vaikka olisi voinut palauttaa heidät suoralta kädeltä Ruotsiin rikkomatta kansainvälisiä sopimuksia.

On myös toinen asia, mitä valtamedian harjoittamalla ”ohjatulla demokratialla” yritetään peitellä. Euroopan Unioni on vakavassa kriisissä, jonka aiheuttaja istuu vaalitappiosta huolimatta edelleen Saksan liittokanslerina. Euroopan maiden turvapaikanhakijakriisin ratkaisuksi kehittämä kiintiöjärjestelmä on vastatuulessa erityisesti Itävallan vaalien takia. Jopa Saksassa ns. ”suuren koalition” varaan perustettu uusi hallitus on kansalaisten keskuudessa erittäin epäsuosittu. Viimeisimmissä gallupeissa oppositiopuolue Vaihtoehto Saksalle on noussut jo muutaman prosenttiyksikön päähän hallituspuolue SPD:stä.

Euroopassa puhaltavat muutoksen tuulet ja Suomen poliittinen eliitti yhdessä valtamedian kanssa haluaa epätoivoisesti välttää näiden tuulten rantautumista Suomeen. Nykyisen valtaeliitin johdolla Suomi menee vaikka mihin luihin ja ytimiin ja kannattaa mitä tahansa keskitettyä pakkovaltaa liittokansleri Merkelin peesissä. Pääsy EU-ytimeen oli ensisijaisesti turvallisuuspoliittinen valinta ja sellaisena se on paljastumassa hanttikortiksi. Tätä ei kuitenkaan olla valmiita myöntämään.

 Siksi valtamedia on tehnyt presidentinvaaleista farssin. Itse asiassa voi ihan suoraan kysyä, ovatko presidentinvaalit nähdyn kaltaisen mediamanipulaation oloissa vapaat ja rehelliset. Minusta vaalikamppailussa on autoritaarisen valtion vaalien piirteitä. En nyt viittaa mihinkään erityiseen esimerkkivaltion mutta lukijat voivat toki näin tehdä.

Ehkä olisi parempi, että Niinistö valittaisiin suoraan selvällä ääntenenemmistöllä, jotta vältyttäisiin toiselta kierrokselta Haaviston kanssa. Se nimittäin ei kiinnosta muita kuin niitä, joille Haaviston homoseksuaalisuus on ylitsepääsemätön ongelma.