6. jul, 2019

Keskustan johdon vallanhimo paljasti jäsenille Juudaksen merkit.

 

Nyt jos koskaan jokainen keskus­ta­lainen voi kysyä, mitä itse voisi tehdä keskustan paremman tulevaisuuden eteen.

YH­DEK­SI kes­kei­sek­si syyk­si kes­kus­tan kan­na­tuk­sen las­kuun on nos­tet­tu puo­lu­een pää­tös läh­teä mu­kaan SDP-ve­toi­seen hal­li­tuk­seen.

 Melko suuri osa kes­kus­tan kan­nat­ta­jis­ta tun­tuu nyt vie­rok­su­van tätä rivijäseniltä salassa pidettyä  pää­tös­tä lähteä kommunistien kelkkaan, ja muka näin kaapata maakunnat keskustan kutomaan vallan verkkoon. (Kuulostaa melkein joltakin ammattiliitolta).

Si­pi­län hal­li­tuk­sen ja ny­ky­hal­li­tuk­sen vä­li­nen ide­o­lo­gi­nen ris­ti­rii­ta on niin iso, et­tä se häm­men­tää kes­kus­tan ää­nes­tä­jiä siinä määrin että isompaa maajussi bisnestä tekeviä keskustalaisia siirtyy nopeassa tahdissa  perussuomalaisiin, mikä sinänsä osoittaa järjellistä päättävyyttä.

Tämä ei ole ih­me, sil­lä kes­kus­tan ää­nes­tä­jät ovat kautta aikojen tot­tu­neet sii­hen, et­tä puo­lue on joko pää­mi­nis­te­ri­puo­lue tai op­po­si­ti­os­sa.

Nyt ti­lan­ne on toi­nen. Kes­kus­ta on ostanut kak­kos ­puo­lueen paikan hal­li­tuk­ses­sa, jon­ka run­gon muo­dos­ta­vat edel­li­sen hal­li­tus­kau­den op­po­si­ti­o­puo­lu­eet. Siis puo­lu­eet, jot­ka vii­me vaa­li­kau­del­la jopa raivolla ar­vos­te­li­vat ar­mot­ta kes­kus­ta ­joh­toi­sen hal­li­tuk­sen mestaus toi­mia.

Tätä taus­taa vas­ten ei ole suu­ri yl­lä­tys, et­tä puo­lu­een normi ää­nes­tä­jät ei­vät ole py­sy­neet kai­kis­sa kään­teis­sä mu­ka­na kun vaaliteltoillakin puhuttiin jotain aivan muuta.