4. nov, 2019

Harmaa Haavisto ei mahtunut kuvaan mukaan, vastahan hänkin oli suositumpi kuin Sale.

Oliko se eilen kun julistettiin jossain mediassa että presidentti
Niinistö olisi nyt kysely tilastojen mukaan planeetan suosituin presidentti.
Keneltä ja kuinka monelta on kysytty, siihen en ole syventynyt, koska tuohan on
ennen kuulumatonta soopaa... edesmennyt Lumumba oli toisena.

Samapa se, minua kiinnostaa ihan oikeasti Alaska!

Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 150 vuotta sitten hintaan, joka vastaa nykyajan tähtijalkapalloilijan siirtosummaa – ja se ärsyttää yhä joitakin venäläisiä

Valtakunnan länsilaidalla kansaa koettelivat viimeiset suuret nälkävuodet. Helsingissä oli silti kesäkuussa avattu uusi ravintola, Kappeli, samana päivänä kuin Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi.


Tsaari Aleksanteri II valmistautui luopumaan alueesta, jonka koko vastasi lähes viittä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Se sijaitsi samoilla leveysasteillakin mutta maapallon vastakkaisella puolella.

Kaupat oli sovittu maaliskuussa 1867, ja alue vaihtoi omistajaa lokakuussa.

YHDYSVALLAT maksoi Alaskasta 7,2 miljoonaa dollaria eli alle viisi dollaria neliökilometriltä. Ostovoimakorjattuna hinta olisi nykyrahassa noin 120 miljoonaa dollaria eli 105 miljoonaa euroa.

Juuri sen verran englantilainen jalkapalloseura Manchester United maksoi kesällä 2016 italialaiselle Juventukselle saadakseen ranskalaispelaaja Paul Pogban joukkueeseensa.

Vertaus ei kerro koko totuutta kauppahinnasta. Esimerkiksi Yhdysvaltain bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kauppasumma olisi nykyisin lähes 16 miljardia dollaria.

Joka tapauksessa se oli jälkikäteen arvioituna pilkkahinta luonnonvaroiltaan rikkaasta alueesta, jonka koko vastaa Irania tai Mongoliaa.

MYYMINEN oli kuitenkin Venäjän idea.

Maa oli taloudellisesti ahtaalla ja harjoitti Alaskassa lähinnä tappiollista turkiskauppaa ja lähetystyötä. Huoltokustannukset olivat suuret ja etäisyydet pitkät. Alueen merkittävät kulta- ja öljyesiintymät vasta odottivat löytäjäänsä.

Venäläiset olivat rakentaneet ensimmäiset siirtokuntansa Alaskaan 1700-luvun loppupuolella, mutta alueella ei missään vaiheessa asunut samanaikaisesti yli muutamaa sataa venäläistä, kertoo yhdysvaltalainen History Channel.

ALASKASSA Venäjää edustivat myös suomalaiset.

Kaksi Helsingissä syntynyttä tutkimusmatkailijaa toimi venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johtajina jopa Alaskan kuvernöörinä, Arvid Adolf Etholén vuosina 1840–1845 ja Johan Hampus Furuhjelm 1859–1864.

Etholénin kaudella Uno Cygnaeus toimi Alaskan Sitkassa pappina. Palattuaan Suomeen hän tuli tunnetuksi kansakoulun isänä.

Venäjä pelkäsi menettävänsä Alaskan ennemmin tai myöhemmin sotilaallisesti – luultavimmin Kanadaa hallinneille briteille, jotka olivat muiden liittoutuneiden kanssa lyöneet Venäjän Krimin sodassa 1850-luvulla.

”Venäläisten näkökulmasta kauppa oli hyvin järkevä”, arvioi historioitsija Susan Smith-Peter College of Staten Islandista sanomalehti The New York Timesille.

”He pääsivät ärsyttämään Britanniaa ja lähentämään suhteitaan Yhdysvaltoihin.”

VENÄJÄ ehdotti Alaskan myymistä jo vuonna 1859, mutta hanketta lykkäsi Yhdysvaltain sisällissota, joka käytiin vuosina 1861–1865.

Lopulta Yhdysvaltain ulkoministeri William H. Seward ja Venäjän Yhdysvaltain-suhteista vastaava ministeri Eduard de Stoeckl sopivat asiasta salaisissa neuvotteluissa. Alaskan alkuperäisasukkaiden kantaa ei luonnollisesti kysytty.

Seward vieraili silloisessa Alaskan merkittävimmässä asutuskeskittymässä Sitkassa pari vuotta alueen ostamisen jälkeen. Hänen poikansa kirjasi isänsä havaintoja paikan päältä.

”Asukkaiden ja asujen sekoitus oli kiintoisa. Venäläisiä kansallispuvuissaan, Yhdysvaltain sotilaita sinisissä virka-asuissaan, intiaaneja huovissaan ja höyhenissään, kauppiaita ja matkailijoita pukeutuneina San Franciscon uusimman tyylin mukaan”, Seward havainnoi History Channelin mukaan.

SUURET maakaupat olivat Yhdysvalloille tuolloin tuttu laajenemistapa. Se oli aiemmin 1800-luvulla ostanut muun muassa Espanjan Floridan sekä valtavan Ranskan Louisianan, joka kattoi nykyisen liittovaltion keskiosat Meksikonlahdelta Kanadan rajalle.

Hankintoja selitti suosittu ajatus, jonka mukaan Yhdysvalloilla oli pyhä velvollisuus asuttaa manner Atlantilta Tyynellemerelle. Tavoite oli jo täyttynyt, mutta Alaskan hankkiminen sopi henkeen ja esti samalla brittejä saamasta haltuunsa Pohjois-Amerikan kaikkia pohjoisimpia osia.

Siitä huolimatta moni epäili Alaskan ostamisen järkevyyttä. Sanomalehti New-York Tribunen päätoimittajan Horace Greeleyn mielestä Alaska oli ”taakka, jota ei kannata ottaa edes lahjana”.

Senaatti hyväksyi kaupan nipin napin ja vasta ulkoministeri Sewardin kestittyä senaattoreita ylellisillä illallisilla. Kaupan jälkeenkin Alaskan hankkimista kutsuttiin laajalti ”Sewardin hullutukseksi”.
Suhtautuminen muuttui, kun muun muassa Nomesta ja Fairbanksista löytyi kultaa vuosisadan vaihteessa. Kuuluisa Klondiken kultaryntäys 1800-luvun viimeisinä vuosina houkutteli jopa satatuhatta ihmistä koettamaan onneaan Kanadan puolelle lähelle Yhdysvaltain rajaa. Sinnekin kuljettiin tyypillisesti Alaskan Skagwayn kautta.

Myöhemmin Alaskan merkitystä kasvattivat öljy- ja kaasuesiintymät. Tätä nykyä kolmasosa Alaskan työpaikoista liittyy polttoaineteollisuuteen. Se työllistää yli satatuhatta ihmistä.

YHDYSVALLAT ei ajatellut Alaskan hankkimista niinkään suojautumisena Venäjää vastaan – eihän tulevasta kaksinapaisesta maailmanjärjestyksestä ollut tuolloin tietoa. Kommunistit nousivat valtaan Venäjällä vasta 50 vuotta myöhemmin, ja kylmä sota odotti 80 vuoden päässä.

Jos Yhdysvallat ei olisi koskaan ostanut Alaskaa, Venäjältä olisi Kanadan halki vain runsaat 800 kilometriä Yhdysvaltain yhtenäisimpään, 48 osavaltiota kattavaan alueeseen. Neuvostoliitto olisi tuntunut pelottavalta lähinaapurilta ainakin Yhdysvaltain länsirannikolla.

Nykyään Venäjän erottaa Yhdysvalloista – siis Alaskasta – paljon lyhyempi matka, alle sata kilometriä leveä Beringinsalmi, mutta seudun harvan asutuksen takia läheisyyden merkitys on ollut vähäinen.

ALASKAN myyminen ärsyttää yhä joitain venäläisiä.

Esimerkiksi räyhänationalistinen kansanedustaja Vladimir Žirinovski on ehdottanut jopa takaisinvaltausta.

”Jos Alaska kuuluisi Venäjälle, maailman geopoliittinen tilanne olisi ollut erilainen”, Venäjän Ukrainalta valtaamaa Krimiä johtava Sergei Aksjonov sanoi paikalliselle tv-kanavalle.