Ajankohtaisia faktoja ja historiaa ihmisten tietoon

4. nov, 2019

Oliko se eilen kun julistettiin jossain mediassa että presidentti
Niinistö olisi nyt kysely tilastojen mukaan planeetan suosituin presidentti.
Keneltä ja kuinka monelta on kysytty, siihen en ole syventynyt, koska tuohan on
ennen kuulumatonta soopaa... edesmennyt Lumumba oli toisena.

Samapa se, minua kiinnostaa ihan oikeasti Alaska!

Venäjä myi Alaskan Yhdysvalloille 150 vuotta sitten hintaan, joka vastaa nykyajan tähtijalkapalloilijan siirtosummaa – ja se ärsyttää yhä joitakin venäläisiä

Valtakunnan länsilaidalla kansaa koettelivat viimeiset suuret nälkävuodet. Helsingissä oli silti kesäkuussa avattu uusi ravintola, Kappeli, samana päivänä kuin Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi.


Tsaari Aleksanteri II valmistautui luopumaan alueesta, jonka koko vastasi lähes viittä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Se sijaitsi samoilla leveysasteillakin mutta maapallon vastakkaisella puolella.

Kaupat oli sovittu maaliskuussa 1867, ja alue vaihtoi omistajaa lokakuussa.

YHDYSVALLAT maksoi Alaskasta 7,2 miljoonaa dollaria eli alle viisi dollaria neliökilometriltä. Ostovoimakorjattuna hinta olisi nykyrahassa noin 120 miljoonaa dollaria eli 105 miljoonaa euroa.

Juuri sen verran englantilainen jalkapalloseura Manchester United maksoi kesällä 2016 italialaiselle Juventukselle saadakseen ranskalaispelaaja Paul Pogban joukkueeseensa.

Vertaus ei kerro koko totuutta kauppahinnasta. Esimerkiksi Yhdysvaltain bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kauppasumma olisi nykyisin lähes 16 miljardia dollaria.

Joka tapauksessa se oli jälkikäteen arvioituna pilkkahinta luonnonvaroiltaan rikkaasta alueesta, jonka koko vastaa Irania tai Mongoliaa.

MYYMINEN oli kuitenkin Venäjän idea.

Maa oli taloudellisesti ahtaalla ja harjoitti Alaskassa lähinnä tappiollista turkiskauppaa ja lähetystyötä. Huoltokustannukset olivat suuret ja etäisyydet pitkät. Alueen merkittävät kulta- ja öljyesiintymät vasta odottivat löytäjäänsä.

Venäläiset olivat rakentaneet ensimmäiset siirtokuntansa Alaskaan 1700-luvun loppupuolella, mutta alueella ei missään vaiheessa asunut samanaikaisesti yli muutamaa sataa venäläistä, kertoo yhdysvaltalainen History Channel.

ALASKASSA Venäjää edustivat myös suomalaiset.

Kaksi Helsingissä syntynyttä tutkimusmatkailijaa toimi venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johtajina jopa Alaskan kuvernöörinä, Arvid Adolf Etholén vuosina 1840–1845 ja Johan Hampus Furuhjelm 1859–1864.

Etholénin kaudella Uno Cygnaeus toimi Alaskan Sitkassa pappina. Palattuaan Suomeen hän tuli tunnetuksi kansakoulun isänä.

Venäjä pelkäsi menettävänsä Alaskan ennemmin tai myöhemmin sotilaallisesti – luultavimmin Kanadaa hallinneille briteille, jotka olivat muiden liittoutuneiden kanssa lyöneet Venäjän Krimin sodassa 1850-luvulla.

”Venäläisten näkökulmasta kauppa oli hyvin järkevä”, arvioi historioitsija Susan Smith-Peter College of Staten Islandista sanomalehti The New York Timesille.

”He pääsivät ärsyttämään Britanniaa ja lähentämään suhteitaan Yhdysvaltoihin.”

VENÄJÄ ehdotti Alaskan myymistä jo vuonna 1859, mutta hanketta lykkäsi Yhdysvaltain sisällissota, joka käytiin vuosina 1861–1865.

Lopulta Yhdysvaltain ulkoministeri William H. Seward ja Venäjän Yhdysvaltain-suhteista vastaava ministeri Eduard de Stoeckl sopivat asiasta salaisissa neuvotteluissa. Alaskan alkuperäisasukkaiden kantaa ei luonnollisesti kysytty.

Seward vieraili silloisessa Alaskan merkittävimmässä asutuskeskittymässä Sitkassa pari vuotta alueen ostamisen jälkeen. Hänen poikansa kirjasi isänsä havaintoja paikan päältä.

”Asukkaiden ja asujen sekoitus oli kiintoisa. Venäläisiä kansallispuvuissaan, Yhdysvaltain sotilaita sinisissä virka-asuissaan, intiaaneja huovissaan ja höyhenissään, kauppiaita ja matkailijoita pukeutuneina San Franciscon uusimman tyylin mukaan”, Seward havainnoi History Channelin mukaan.

SUURET maakaupat olivat Yhdysvalloille tuolloin tuttu laajenemistapa. Se oli aiemmin 1800-luvulla ostanut muun muassa Espanjan Floridan sekä valtavan Ranskan Louisianan, joka kattoi nykyisen liittovaltion keskiosat Meksikonlahdelta Kanadan rajalle.

Hankintoja selitti suosittu ajatus, jonka mukaan Yhdysvalloilla oli pyhä velvollisuus asuttaa manner Atlantilta Tyynellemerelle. Tavoite oli jo täyttynyt, mutta Alaskan hankkiminen sopi henkeen ja esti samalla brittejä saamasta haltuunsa Pohjois-Amerikan kaikkia pohjoisimpia osia.

Siitä huolimatta moni epäili Alaskan ostamisen järkevyyttä. Sanomalehti New-York Tribunen päätoimittajan Horace Greeleyn mielestä Alaska oli ”taakka, jota ei kannata ottaa edes lahjana”.

Senaatti hyväksyi kaupan nipin napin ja vasta ulkoministeri Sewardin kestittyä senaattoreita ylellisillä illallisilla. Kaupan jälkeenkin Alaskan hankkimista kutsuttiin laajalti ”Sewardin hullutukseksi”.
Suhtautuminen muuttui, kun muun muassa Nomesta ja Fairbanksista löytyi kultaa vuosisadan vaihteessa. Kuuluisa Klondiken kultaryntäys 1800-luvun viimeisinä vuosina houkutteli jopa satatuhatta ihmistä koettamaan onneaan Kanadan puolelle lähelle Yhdysvaltain rajaa. Sinnekin kuljettiin tyypillisesti Alaskan Skagwayn kautta.

Myöhemmin Alaskan merkitystä kasvattivat öljy- ja kaasuesiintymät. Tätä nykyä kolmasosa Alaskan työpaikoista liittyy polttoaineteollisuuteen. Se työllistää yli satatuhatta ihmistä.

YHDYSVALLAT ei ajatellut Alaskan hankkimista niinkään suojautumisena Venäjää vastaan – eihän tulevasta kaksinapaisesta maailmanjärjestyksestä ollut tuolloin tietoa. Kommunistit nousivat valtaan Venäjällä vasta 50 vuotta myöhemmin, ja kylmä sota odotti 80 vuoden päässä.

Jos Yhdysvallat ei olisi koskaan ostanut Alaskaa, Venäjältä olisi Kanadan halki vain runsaat 800 kilometriä Yhdysvaltain yhtenäisimpään, 48 osavaltiota kattavaan alueeseen. Neuvostoliitto olisi tuntunut pelottavalta lähinaapurilta ainakin Yhdysvaltain länsirannikolla.

Nykyään Venäjän erottaa Yhdysvalloista – siis Alaskasta – paljon lyhyempi matka, alle sata kilometriä leveä Beringinsalmi, mutta seudun harvan asutuksen takia läheisyyden merkitys on ollut vähäinen.

ALASKAN myyminen ärsyttää yhä joitain venäläisiä.

Esimerkiksi räyhänationalistinen kansanedustaja Vladimir Žirinovski on ehdottanut jopa takaisinvaltausta.

”Jos Alaska kuuluisi Venäjälle, maailman geopoliittinen tilanne olisi ollut erilainen”, Venäjän Ukrainalta valtaamaa Krimiä johtava Sergei Aksjonov sanoi paikalliselle tv-kanavalle.

 

4. nov, 2019

Miksikö? Miksiköhän asuin Norjassa 24:stä ikävuodesta lähtien?
Ennen kai minä täällä eläkeläiselle verottomassa maassa asun,
kuin kalliissa Norjassa päättyneen työuran jälkeen.
Hulluksi muuttuneessa Eulandiassa jopa miehetkin synnyttävät, ja
tervapahvirullat haukkuvat aito isänmaallisia suomalaisia natseiksi, samalla kun raiskaavat heidän lapsensa. Sielläkö minun pitäisi asua?
Sananvapauttakaan ei saa olla muilla kuin kaiken tuhoavilla kuplassa korisevilla suvakeilla,
se on heidän yksinoikeutensa hallitusta myöten.
Laki ei ole Suomessa sama kaikille, se näkyy ja kuuluu tänne asti.

Siis älä ihmettele miksi asun täällä ilman huolia huomisesta.

 

19. okt, 2019

Izvestija: Moskova ja Riad tekivät kaupat 6 miljardin dollarin arvosta

Yksi tärkeimmistä sopimuksista Vladimir Putinin vierailun aikana Saudi-Arabiaan tulee olemaan rautatieyhteysurakoista Riadista ja Yanbuista Jeddan ja kuningas Abdullahin satamiin, lähteistä Venäjän valtuuskunnassa ja Venäjän rautateissä, kertoi Izvestija. Suunniteltujen kauppojen kokonaismäärä on 6 miljardia dollaria.

 Venäjän johtajan vierailu tapahtuu jälleen Lähi-idän jännitteiden kierroksen taustalla, jonka laukaisevat räjähdykset Iranin öljytankkeriin Sabitille Saudi-Arabian rannikon edustalla.

 Tämä tapahtuma ei kuitenkaan vaikuta Moskovan ja Riadin väliseen yhteistyöhön, sanomalehti kirjoitti.

Valtuuskunnan lähde kertoi Izvestijalle, että osapuolet ovat kiinnostuneita myös maan rautateiden rakentamisesta, nykyaikaistamisesta ja uudistamisesta Visio 2030 -ohjelman puitteissa, joka on Saudi-Arabian talouden monipuolistamista edistävä ohjelma öljyriippuvuuden vähentämiseksi.

Lisäksi kumppanit keskustelevat venäläisen tekniikan toimituksista junien turvallisen liikkumisen varmistamiseksi sekä saudiosaajien koulutuksesta Venäjällä. Venäjä-Saudi-foorumi on tarkoitus pitää yhdessä päivässä, ja siihen odotetaan osallistuvan noin 300 osallistujaa molemmilta puolilta. 

Izvestijan mukaan Venäjän energiaministeri Alexander Novak, maatalousministeri Dmitri Patrušev, samoin kuin Venäjän suurimpien yritysten ylin johto, mukaan lukien Aleksei Likhachev (Rosatom), Alexander Dyukov (Gazprom Neft),

Samaan aikaan Putin selvitti Moskovan kannan alueen tilanteeseen. Haastattelussa Al Arabiyan, Sky News Arabian ja RT Arabicin toimittajille, hän totesi, että Venäjällä on hyvät suhteet kaikkiin Lähi-idän valtioihin, ja siksi Moskovalla voisi olla positiivinen rooli siellä olevien jännitteiden ratkaisemisessa.

 Putin lisäsi, että Venäjä edistää kahdenvälisiä suhteita, jotka perustuvat positiivisiin suuntauksiin eikä muodosta liittoutumia taisteluun jonkun kanssa.

"Sekä Iranin että Saudi-Arabian tulisi olla kiinnostuneita ristiriitojen ratkaisemisesta, koska kumpikaan osapuoli ei ole valmis sotilaalliseen konfliktiin. Tällä hetkellä Venäjä toimii vastuullisena ulkoisena toimijana, joka auttaa tilanteen purkamisessa ja hahmottelee vaiheet alueen turvavyöhykkeellä ", orientalisti Roland Bidzhamov kertoi Izvestijalle.

Kommersant: Intialaisten ja kiinalaisten lähentyminen on Moskovan käsissä

Intian pääministeri Narendra Modi ilmoitti "uuden aikakauden alkamisesta" Intian ja Kiinan välisissä suhteissa presidentti Xi Jinpingin epävirallisen matkan jälkeen Etelä-Aasian maahan.

Tämä Pekingin ja Delhin lähentyminen muuttaa radikaalisti Indo-Tyynenmeren alueen tilannetta ja avaa uusia mahdollisuuksia Venäjän diplomatialle, Kommersant kirjoitti. 

Sanomalehden haastattelemien diplomaattien ja asiantuntijoiden mukaan nyt Moskovan ei tarvitse tehdä jatkuvasti vaikeaa valintaa kahden strategisen kumppanin välillä, ja Moskova-Peking-Delhi-troikasta tulee ratkaiseva tekijä globaalipolitiikassa.

Intian suurlähettiläs Moskovassa D. Bala Venkatesh Varma kertoi Kommersantille, että Intian ja Kiinan johtajien välinen toinen epävirallinen tapaaminen oli toinen esimerkki Intian vahvoista suhteista johtaviin maailman suurvaltioihin. 

Tapaamisella on myönteinen vaikutus suhteisiin Moskovan, Pekingin ja Delhin kolmion sisällä ja siltä osin kuin BRICS-maiden kolmen maan välinen vuorovaikutus jatkuu, diplomaatti lisäsi.

Kokous "pidettiin tilanteessa, jossa niiden suhteiden pitkäaikaiset haitat, kuten rajakiista ja Kashmir-ongelma, menettävät aikaisemman kiireellisyytensä ja uudet tekijät ovat pinta-alassa. Sotilaallisesti ja taloudellisesti Intiasta on tulossa kasvava vaikutusvalta, jolla on vaikutusvaltaa.

Tässä suhteessa vanhat alueelliset erimielisyydet ovat hiipumassa, kun otetaan huomioon uusi tarve löytää mahdollisuuksia rinnakkaiseloon suuressa Indo-Tyynenmeren merialueessa ", IMEMO RAS: n Aasian ja Tyynenmeren tutkimuskeskuksen päällikkö Alexander Lomanov kertoi Kommersantille. 

"Tämä on rohkaiseva suuntaus Venäjälle, koska nyt Moskovan ei tarvitse tehdä vaikeaa valintaa kahden strategisen kumppaninsa - Kiinan ja Intian - välillä. Moskovan - Pekingin - Delhi-kolmion kahden kumppanin välisten ristiriitojen tasoittaminen tekee siitä tehokkaamman, vaikkakin pitkällä tähtäimellä Kiinan ja Intian välinen lähentyminen saattaa vähentää Moskovan roolia. 

Liittovaltion talousarvioesityksen vuosiksi 2020-2022 mukaan ensi vuonna Venäjä vähentää merkittävästi kansallisen puolustuksen menoja. Kun tarkastellaan vuoden 2019 lukuja, vertailun vuoksi vuoden 2020 luvut ovat 2,4% maan BKT: stä ja vuoteen 2021 mennessä 2,7% BKT: stä, mikä tahansa määrä vuoteen 2022 mennessä nousee 2,6%: iin. Vuonna 2016 Syyrian islamilaisen valtion (IS - terroristijärjestö, kielletty Venäjä) vastaisen taistelun aktiivisimmassa vaiheessa Venäjän puolustusmenot olivat 4,7% BKT:stä.

Sotilasasiantuntija, kenraaliluutnantti Juri Netkachev kertoi sanomalehdelle: "Sotilasmenojen ja polttoaineiden ja voiteluaineiden ostamista koskevien rahoitussuunnitelmien vähentäminen talousarvioesityksessä 2020-2022 voi johtua maan sotilaspoliittisen johdon päätöksestä vähentää sotilaallinen ryhmä Syyriassa ". Asiantuntija totesi, että sotilasmenojen alentaminen on "luonnollinen prosessi". "Ehkä Moskovan geopoliittiset edut muuttuvat. Tämä tarkoittaa, että heille tarkoitetut taloudelliset resurssit saattavat vähentyä", hän kertoi Nezavisimaya Gazeta -lehdelle ja huomautti, että prosessin ei pitäisi tapahtua sotilashenkilöstön heikentyvän elintason takia.

 

Izvestija: Puolan uuden parlamentin alainen ulkopolitiikka pysyy ennallaan

Puolan parlamenttivaalit, jotka pidettiin 13. lokakuuta, olivat ennustettavissa, ja maan konservatiivinen laki ja oikeus (PiS) -puolue eteni kohti voittoa. Asiantuntijat kertoivat Izvestijalle, että puolueen sosiaalipolitiikka vaikutti suuresti sen menestykseen. Samaan aikaan konservatiivien uudelleenvalinta ei lupaa paljon muutoksia maan ulkopolitiikkaan. Puola pysyy uskollisena Yhdysvaltain liittolaisena ja Venäjän perinteisenä kriitikkona, samalla kun se jatkaa tasapainoa Euroopan unionin kanssa.

 

Puolan diplomaattisten lähteiden lähde kertoi Izvestijalle, että Varsovan suhteet Brysseliin eivät todennäköisesti muutu PiS: n uudelleenvalinnan myötä. Puola ei ryhdy mihinkään radikaaleihin toimiin, jotka uhkaavat EU: n jäsenyyttä, mutta sen ei myöskään pitäisi odottaa pyrkimyksiä syventää yhteistyötä.

"Puolan viranomaiset jatkavat varmasti edelleen erittäin läheisiä suhteita Yhdysvaltoihin, joita pidetään vastapainona jännitteille Brysselin kanssa", lähde sanoi.

Se tosiasia, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei tullut Puolaan toisen maailmansodan vuosipäivänä, missä hänet odotettiin päävierailijaksi, osoittautui "iskuksi kasvoille paikallisille poliitikoille", sanomalehti kirjoitti. 

Varsova ei ollut myöskään tyytyväinen entisen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantajan John Boltonin poistumiseen viime kuussa, koska hän oli yksi tärkeimmistä edunvalvojista laajentamalla Amerikan läsnäoloa Puolassa.

Varsovan ja Moskovan perinteisesti viileät suhteet eivät kuitenkaan todennäköisesti muutu, Izvestija kirjoitti. On syytä huomata, että edes muutos poliittisissa voimissa Puolassa ei johtaisi muutoksiin. Puola on jo pitkään ollut yksi Venäjän vastaisimmista maista Euroopassa riippumatta vallanpitäjien poliittisesta suuntautumisesta, sanomalehti totesi.

TASS ei ole vastuussa näistä sanomisista.

1. okt, 2019

ŠAKIN nimi tulee Iranin šaahia tarkoittavasta sanasta. Pelin salat taitaa myös šaahinvallan 40 vuotta sitten kaatanut Iranin islamilainen pappisjohto, jonka tuorein siirto kiristi Persianlahden jännitteitä entisestään.

Tarkasti kohteisiinsa osuneet lennokki- ja ohjusiskut Saudi-Arabian tärkeimmille öljyntuotantoalueille 14. syyskuuta pysäyttivät puolet maailman suurimman raakaöljyn viejävaltion tuotannosta.

 

YHDYSVALLAT ja Saudi-Arabian kuningashuone vierittivät syyn heti Iranin niskoille. Se kiisti osallisuutensa tiukasti.

Iskujen tekijöiksi tarjoutuivat Saudi-Arabiaa usein ennenkin tulittaneet Jemenin huthikapinalliset.

Saudi-Arabian kruununprinssin Mohammad bin Salmanin perustama liittouma on sotinut Jemenissä maaliskuusta 2015 lähtien kaataakseen Iranin tukeman huthihallinnon.

Lennokit ja ohjukset ammuttiin kuitenkin Irakin eteläosissa sijaitsevista Hashd al-Shaabin eli Irakin šiialaisten asejoukkojen sotilastukikohdista. Näin kertoo Lähi-idän tapahtumista raportoiva verkkosivusto Middle East Eye irakilaisiin tiedustelulähteisiin vedoten.

Hashd al-Shaabi on Irakin vahvimpia sotilaallisia voimatekijöitä.

Sen päätukija on Iranin vallankumouskaarti.

Iskujen tarkoitus on joka tapauksessa selvä: Ne ovat Teheranin viesti Saudi-Arabialle siitä, mikä sitä odottaa, jos se ryhtyy sotaan Irania vastaan. Ne ovat myös Yhdysvalloille muistutus, että sota olisi sillekin hyötyyn verrattuna huono vaihtoehto.

Yhdysvallat eivät lähde onnettomien vääräsapeli saudien kanssa sotaan Irania vastaan, pahimmassa tapauksessa vastassa olisi myös Kiina, Venäjä, ja Turkki liittouma.

Iranissa ei ole mitään vikaa, pelkkä amerikkalaisjuutalaisten päähän pinttymä, koska Iran on uhannut jo vuosia poistavansa maanpäällisen Israelin. Israelhan toimii amerikkalaisten pommien kantajina aina, sinne minne heidät käsketään.

 ENNEN öljykenttäiskua Iran tai sen liittolaiset olivat muutaman kuukauden aikana ampuneet alas amerikkalaisen lennokin, räjäyttäneet reikiä öljytankkereihin Arabiemiraattien satamissa, pidättäneet brittiläisen öljytankkerin Hormuzinsalmella sekä iskeneet lennokein ja ohjuksin Saudi-Arabian lentokentille, öljyjohtoihin ja -terminaaleihin.

Häirintä kiihtyi, kun presidentti Donald Trumpin hallinto viime toukokuussa lakkasi myöntämästä Iranista öljyä tuoville maille poikkeuslupia pakotteisiin. Yhdysvallat kiristi pakotteita ja lähetti Persianlahdelle lentotukialuksen.

 

YHDYSVALTAIN viesti Iranille ei johtanut tuloksiin, joihin Washingtonin päästrategina tuolloin häärinyt kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton pyrki. Päinvastoin.

Iranin nöyrtymisestä ei ole tietoakaan. Trumpin hallinnon keinot osoittaa saavutuksia ovat puolestaan käyneet vähiin. Tehokkaiden pakotteiden lisääminen Irania vastaan on käytännössä mahdotonta, koska ne on jo kiristetty äärimmilleen.

Täysimittainen sota taas olisi uudelleenvalintaansa pohjustavalle Trumpille suuri riski, suurempi kuin strategiseksi virheeksi osoittautunut vuoden 2003 hyökkäys Irakiin.

Juuri Irakin sota sinetöi Iranin nousun alueen todelliseksi suurvallaksi. Se vei Yhdysvaltain uskottavuutta ja voimia sekä nosti Iranin päävihollisen Irakin johtoon šiialaishallinnon, joka on nyt Teheranin läheinen yhteistyökumppani.

 

IRAN on sotilaallisesti selvästi Irakia vahvempi. Sillä on etupiirissään Yhdysvaltoja selvästi paremmat valmiudet kahden voimasuhteiltaan erilaisen valtion sodankäyntiin ja sijaissotiin. Iranilla on nimittäin sekä valmiuksia kybersotaan että tukenaan ympäri Lähi-itää toimivia aseellisia ryhmiä, kuten Libanonissa toimiva Hizbollah.

Syyrian sisällissota on lujittanut Iranin asemaa entisestään. Iranin tuella oli – ja on yhä – ratkaiseva merkitys Bashar al-Assadin hallituksen pysymiselle vallassa.

 

Saudi-Arabian sotilaallinen kyky on surkea.

TRUMPIN tavoitteille ei heru tukea muualta. Useimpien Yhdysvaltain liittolaistenkin mielestä hän saa syyttää tilanteesta itseään, koska veti Yhdysvallat toukokuussa 2018 ydinsopimuksesta, jonka suurvallat ja YK olivat solmineet Iranin kanssa. Sopimusta pidettiin merkittävänä Lähi-idän kilpavarustelun tyynnyttäjänä.

Uhoavien tviittien jälkeen Trumpin vastaukset Iranille ovat olleet laimeita. Syyskuun 10. päivänä presidentti erotti Iranin pappisvallan kaatamista vuosia äänekkäästi vaatineen Boltonin.

Öljykenttäiskujen jälkeen Trump ilmoitti lisäävänsä amerikkalaisjoukkoja Saudi-Arabiassa. Kyseessä on kuitenkin pienehkö, pääasiassa aseteknisten asiantuntijoiden joukko, jonka tehtävä on paikata saudien ilma- ja kymmeniä miljardeja maksaneen, ohjuspuolustusjärjestelmien aukkoja. (järjestelmät ovat amerikkalaisvalmisteista romua, totesi myös Turkin presidentti taannoin vaihdettuaan sen moderniin Venäläiseen.)

Yhdysvaltain sota-aikeita suitsii nyt myös niitä tähän asti ruokkinut Saudi-Arabia, joka olisi Iranin kanssa käytävän sodan ensimmäinen ja suurin häviäjä.

Öljykenttäiskut vahvistivat armottomasti kuvaa, josta Jemenin sotaa seuraavat asiantuntijat ovat varoittaneet jo yli neljän vuoden ajan. Saudi-Arabian sotilaallinen kyky on surkea Yhdysvaltain sille myymästä huippumodernista asekalustosta ja koulutuksesta huolimatta.

Saudit eivät ole saavuttaneet ainuttakaan merkittävää voittoa heikolla kalustolla sotivista hutheista, jotka kruununprinssi Mohammad bin Salman lupasi nujertaa muutamassa viikossa.

Sen sijaan saudien asema islamilaisen maailman henkisenä johtajana horjuu. Jokseenkin kaikki kuningassuvun päähaaran 500 prinssiä ja liike-elämän avainvaikuttajat kärkkyvät jo tilaisuutta vierittää syyt vaikeuksista kruununprinssin niskoille että päästäisiin uuteen alkuun ja uusiin sotiin... tietenkin.

https://youtu.be/IcElYG1Tdr0

 

 

 

 

29. sep, 2019

Synkistä talousennusteistaan ja erityisesti finanssikriisin ennustamisesta tunnettu sekä niiden vuoksi ”Tohtori Tuhoksi” kutsuttu New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini ja hänen yhtiökumppaninsa, italialainen ekonomisti ja London School of Economicsin tutkija Brunello Rosa ennustavat seuraavan suuren taantuman alkavan 2020.

Roubinin ja Rosan mukaan siitä on lisäksi tulossa paljon vuoden 2008 finanssikriisiä vakavampi.

”Vuonna 2020 olosuhteet ovat valmiit uudelle finanssikriisille, jota seuraa globaali taantuma. Toisin kuin vuonna 2008, hallituksilla ei tällä kertaa ole poliittisia työkaluja kriisin hoitamiseksi”, he toteavat yhteisessä katsauksessaan Project Syndicate –sivustolla.

Roubini ja Rosa korostavat, että rahapolitiikasta ei löydy apua uuteen taantumaan, sillä koronlaskuille ei ennätysmatalien korkojen aikaan ole tilaa.

”Toisin kuin vuonna 2008, poliittiset päättäjät joutuvat kohtaamaan seuraavan laskukauden kädet sidottuina, koska velkatasot ovat nyt korkeammat kuin edellisin kriisin aikana. Seuraava kriisi voi olla paljon vakavampi ja pitkäaikaisempi kuin edellinen.”

Roubini ja Rosa listaavat useita syitä uudelle finanssikriisille. Näitä ovat muun muassa keskuspankkien evlytyspolitiikan päättyminen ja inflaation kiihtyminen etenkin Yhdysvalloissa.

Erityisesti he nostavat kuitenkin esiin Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kauppapolitiikan ja Euroopan poliittisen tilanteen.

”Trumpin hallinnon erimielisyydet Kiinan, Euroopan, Meksikon, Kanadan ja muiden kanssa tulevat lähes varmasti lisääntymään ja johtavat kasvun hidastumiseen ja korkeampaan inflaatioon”, Roubini ja Rosa sanovat.

He ennakoivat, että Yhdysvaltain protektionistinen politiikka hidastaa talouskasvua myös globaalisti.

Euroopassa ongelma on Roubinin ja Rosan mukaan lisäksi poliittinen.

”Populistiset maat, kuten Italia, saattavat aiheuttaa kestämättömän velkatilanteen euroalueella. Ongelmia pahentaa se, että pankit omistavat paljon valtioiden velkapapereita. Näissä oloissa uusi taantuma saattaa työntää Italiaa ja muita maita eroamaan eurosta yhdessä.”

Poliittinen riski liittyy kirjoittajien mukaan myös Yhdysvaltain seuraaviin presidentinvaaleihin, jotka pidetään juuri vuonna 2020.

”Trump on jo painostanut (Yhdysvaltain keskuspankkia) Fediä, kun talouskasvu oli neljässä prosentissa. Miettikää, miten hän käyttäytyy vaalivuonna, jolloin kasvu on todennäköisesti alle prosentissa ja työttömyys kasvaa.”

Roubini ja Rosa varoittavat myös Yhdysvaltain Iran-politiikasta ja vertaavat tilannetta vuosiin 1973, 1979 ja 1990 piikkeihin raakaöljyn hinnassa.

”Sotilaallisen yhteenoton provosoiminen Iranin kanssa johtaisi geopoliittiseen shokkiin. On tarpeetonta sanoa, että se vain pahentaisi tulevaa taantumaa.”

Brunello Rosa varoittaa vielä erikseen Euroopan tilanteesta ja viittaa velkakriisiin.

”Eurooppalaiset instituutiot ovat olleet kriittisessä roolissa velkakriisin hoitamatta jättämisessä ennenkin ja juuri siksi niiden heikkous tarkoittaa suurempaa haavoittuvuutta koko euroalueelle, kun seuraava kriisi alkaa.

(Huomautus 29.9.2019, se on jo alkanut Saksassa, mersutkin jäävät laitureille, Yhdysvallat eivät osta niitäkään enää.)

Tämä artikkeli on kirjoitettu 13 syyskuuta 2018.

Lähde Taloustiede.  KATJA INCORONATO