Ajankohtaisia faktoja ja historiaa ihmisten tietoon

1. okt, 2019

ŠAKIN nimi tulee Iranin šaahia tarkoittavasta sanasta. Pelin salat taitaa myös šaahinvallan 40 vuotta sitten kaatanut Iranin islamilainen pappisjohto, jonka tuorein siirto kiristi Persianlahden jännitteitä entisestään.

Tarkasti kohteisiinsa osuneet lennokki- ja ohjusiskut Saudi-Arabian tärkeimmille öljyntuotantoalueille 14. syyskuuta pysäyttivät puolet maailman suurimman raakaöljyn viejävaltion tuotannosta.

 

YHDYSVALLAT ja Saudi-Arabian kuningashuone vierittivät syyn heti Iranin niskoille. Se kiisti osallisuutensa tiukasti.

Iskujen tekijöiksi tarjoutuivat Saudi-Arabiaa usein ennenkin tulittaneet Jemenin huthikapinalliset.

Saudi-Arabian kruununprinssin Mohammad bin Salmanin perustama liittouma on sotinut Jemenissä maaliskuusta 2015 lähtien kaataakseen Iranin tukeman huthihallinnon.

Lennokit ja ohjukset ammuttiin kuitenkin Irakin eteläosissa sijaitsevista Hashd al-Shaabin eli Irakin šiialaisten asejoukkojen sotilastukikohdista. Näin kertoo Lähi-idän tapahtumista raportoiva verkkosivusto Middle East Eye irakilaisiin tiedustelulähteisiin vedoten.

Hashd al-Shaabi on Irakin vahvimpia sotilaallisia voimatekijöitä.

Sen päätukija on Iranin vallankumouskaarti.

Iskujen tarkoitus on joka tapauksessa selvä: Ne ovat Teheranin viesti Saudi-Arabialle siitä, mikä sitä odottaa, jos se ryhtyy sotaan Irania vastaan. Ne ovat myös Yhdysvalloille muistutus, että sota olisi sillekin hyötyyn verrattuna huono vaihtoehto.

Yhdysvallat eivät lähde onnettomien vääräsapeli saudien kanssa sotaan Irania vastaan, pahimmassa tapauksessa vastassa olisi myös Kiina, Venäjä, ja Turkki liittouma.

Iranissa ei ole mitään vikaa, pelkkä amerikkalaisjuutalaisten päähän pinttymä, koska Iran on uhannut jo vuosia poistavansa maanpäällisen Israelin. Israelhan toimii amerikkalaisten pommien kantajina aina, sinne minne heidät käsketään.

 ENNEN öljykenttäiskua Iran tai sen liittolaiset olivat muutaman kuukauden aikana ampuneet alas amerikkalaisen lennokin, räjäyttäneet reikiä öljytankkereihin Arabiemiraattien satamissa, pidättäneet brittiläisen öljytankkerin Hormuzinsalmella sekä iskeneet lennokein ja ohjuksin Saudi-Arabian lentokentille, öljyjohtoihin ja -terminaaleihin.

Häirintä kiihtyi, kun presidentti Donald Trumpin hallinto viime toukokuussa lakkasi myöntämästä Iranista öljyä tuoville maille poikkeuslupia pakotteisiin. Yhdysvallat kiristi pakotteita ja lähetti Persianlahdelle lentotukialuksen.

 

YHDYSVALTAIN viesti Iranille ei johtanut tuloksiin, joihin Washingtonin päästrategina tuolloin häärinyt kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton pyrki. Päinvastoin.

Iranin nöyrtymisestä ei ole tietoakaan. Trumpin hallinnon keinot osoittaa saavutuksia ovat puolestaan käyneet vähiin. Tehokkaiden pakotteiden lisääminen Irania vastaan on käytännössä mahdotonta, koska ne on jo kiristetty äärimmilleen.

Täysimittainen sota taas olisi uudelleenvalintaansa pohjustavalle Trumpille suuri riski, suurempi kuin strategiseksi virheeksi osoittautunut vuoden 2003 hyökkäys Irakiin.

Juuri Irakin sota sinetöi Iranin nousun alueen todelliseksi suurvallaksi. Se vei Yhdysvaltain uskottavuutta ja voimia sekä nosti Iranin päävihollisen Irakin johtoon šiialaishallinnon, joka on nyt Teheranin läheinen yhteistyökumppani.

 

IRAN on sotilaallisesti selvästi Irakia vahvempi. Sillä on etupiirissään Yhdysvaltoja selvästi paremmat valmiudet kahden voimasuhteiltaan erilaisen valtion sodankäyntiin ja sijaissotiin. Iranilla on nimittäin sekä valmiuksia kybersotaan että tukenaan ympäri Lähi-itää toimivia aseellisia ryhmiä, kuten Libanonissa toimiva Hizbollah.

Syyrian sisällissota on lujittanut Iranin asemaa entisestään. Iranin tuella oli – ja on yhä – ratkaiseva merkitys Bashar al-Assadin hallituksen pysymiselle vallassa.

 

Saudi-Arabian sotilaallinen kyky on surkea.

TRUMPIN tavoitteille ei heru tukea muualta. Useimpien Yhdysvaltain liittolaistenkin mielestä hän saa syyttää tilanteesta itseään, koska veti Yhdysvallat toukokuussa 2018 ydinsopimuksesta, jonka suurvallat ja YK olivat solmineet Iranin kanssa. Sopimusta pidettiin merkittävänä Lähi-idän kilpavarustelun tyynnyttäjänä.

Uhoavien tviittien jälkeen Trumpin vastaukset Iranille ovat olleet laimeita. Syyskuun 10. päivänä presidentti erotti Iranin pappisvallan kaatamista vuosia äänekkäästi vaatineen Boltonin.

Öljykenttäiskujen jälkeen Trump ilmoitti lisäävänsä amerikkalaisjoukkoja Saudi-Arabiassa. Kyseessä on kuitenkin pienehkö, pääasiassa aseteknisten asiantuntijoiden joukko, jonka tehtävä on paikata saudien ilma- ja kymmeniä miljardeja maksaneen, ohjuspuolustusjärjestelmien aukkoja. (järjestelmät ovat amerikkalaisvalmisteista romua, totesi myös Turkin presidentti taannoin vaihdettuaan sen moderniin Venäläiseen.)

Yhdysvaltain sota-aikeita suitsii nyt myös niitä tähän asti ruokkinut Saudi-Arabia, joka olisi Iranin kanssa käytävän sodan ensimmäinen ja suurin häviäjä.

Öljykenttäiskut vahvistivat armottomasti kuvaa, josta Jemenin sotaa seuraavat asiantuntijat ovat varoittaneet jo yli neljän vuoden ajan. Saudi-Arabian sotilaallinen kyky on surkea Yhdysvaltain sille myymästä huippumodernista asekalustosta ja koulutuksesta huolimatta.

Saudit eivät ole saavuttaneet ainuttakaan merkittävää voittoa heikolla kalustolla sotivista hutheista, jotka kruununprinssi Mohammad bin Salman lupasi nujertaa muutamassa viikossa.

Sen sijaan saudien asema islamilaisen maailman henkisenä johtajana horjuu. Jokseenkin kaikki kuningassuvun päähaaran 500 prinssiä ja liike-elämän avainvaikuttajat kärkkyvät jo tilaisuutta vierittää syyt vaikeuksista kruununprinssin niskoille että päästäisiin uuteen alkuun ja uusiin sotiin... tietenkin.

https://youtu.be/IcElYG1Tdr0

 

 

 

 

29. sep, 2019

Synkistä talousennusteistaan ja erityisesti finanssikriisin ennustamisesta tunnettu sekä niiden vuoksi ”Tohtori Tuhoksi” kutsuttu New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini ja hänen yhtiökumppaninsa, italialainen ekonomisti ja London School of Economicsin tutkija Brunello Rosa ennustavat seuraavan suuren taantuman alkavan 2020.

Roubinin ja Rosan mukaan siitä on lisäksi tulossa paljon vuoden 2008 finanssikriisiä vakavampi.

”Vuonna 2020 olosuhteet ovat valmiit uudelle finanssikriisille, jota seuraa globaali taantuma. Toisin kuin vuonna 2008, hallituksilla ei tällä kertaa ole poliittisia työkaluja kriisin hoitamiseksi”, he toteavat yhteisessä katsauksessaan Project Syndicate –sivustolla.

Roubini ja Rosa korostavat, että rahapolitiikasta ei löydy apua uuteen taantumaan, sillä koronlaskuille ei ennätysmatalien korkojen aikaan ole tilaa.

”Toisin kuin vuonna 2008, poliittiset päättäjät joutuvat kohtaamaan seuraavan laskukauden kädet sidottuina, koska velkatasot ovat nyt korkeammat kuin edellisin kriisin aikana. Seuraava kriisi voi olla paljon vakavampi ja pitkäaikaisempi kuin edellinen.”

Roubini ja Rosa listaavat useita syitä uudelle finanssikriisille. Näitä ovat muun muassa keskuspankkien evlytyspolitiikan päättyminen ja inflaation kiihtyminen etenkin Yhdysvalloissa.

Erityisesti he nostavat kuitenkin esiin Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kauppapolitiikan ja Euroopan poliittisen tilanteen.

”Trumpin hallinnon erimielisyydet Kiinan, Euroopan, Meksikon, Kanadan ja muiden kanssa tulevat lähes varmasti lisääntymään ja johtavat kasvun hidastumiseen ja korkeampaan inflaatioon”, Roubini ja Rosa sanovat.

He ennakoivat, että Yhdysvaltain protektionistinen politiikka hidastaa talouskasvua myös globaalisti.

Euroopassa ongelma on Roubinin ja Rosan mukaan lisäksi poliittinen.

”Populistiset maat, kuten Italia, saattavat aiheuttaa kestämättömän velkatilanteen euroalueella. Ongelmia pahentaa se, että pankit omistavat paljon valtioiden velkapapereita. Näissä oloissa uusi taantuma saattaa työntää Italiaa ja muita maita eroamaan eurosta yhdessä.”

Poliittinen riski liittyy kirjoittajien mukaan myös Yhdysvaltain seuraaviin presidentinvaaleihin, jotka pidetään juuri vuonna 2020.

”Trump on jo painostanut (Yhdysvaltain keskuspankkia) Fediä, kun talouskasvu oli neljässä prosentissa. Miettikää, miten hän käyttäytyy vaalivuonna, jolloin kasvu on todennäköisesti alle prosentissa ja työttömyys kasvaa.”

Roubini ja Rosa varoittavat myös Yhdysvaltain Iran-politiikasta ja vertaavat tilannetta vuosiin 1973, 1979 ja 1990 piikkeihin raakaöljyn hinnassa.

”Sotilaallisen yhteenoton provosoiminen Iranin kanssa johtaisi geopoliittiseen shokkiin. On tarpeetonta sanoa, että se vain pahentaisi tulevaa taantumaa.”

Brunello Rosa varoittaa vielä erikseen Euroopan tilanteesta ja viittaa velkakriisiin.

”Eurooppalaiset instituutiot ovat olleet kriittisessä roolissa velkakriisin hoitamatta jättämisessä ennenkin ja juuri siksi niiden heikkous tarkoittaa suurempaa haavoittuvuutta koko euroalueelle, kun seuraava kriisi alkaa.

(Huomautus 29.9.2019, se on jo alkanut Saksassa, mersutkin jäävät laitureille, Yhdysvallat eivät osta niitäkään enää.)

Tämä artikkeli on kirjoitettu 13 syyskuuta 2018.

Lähde Taloustiede.  KATJA INCORONATO

 

29. sep, 2019

Salzburgin yliopiston laaja tutkimus kertoo, että itävaltalaiset eivät halua islamia. Tutkimukseen osallistuneista 1200 henkilöstä kaksi kolmasosaa uskoo, että islam ei sovi Länteen. Noin puolet vastaajista on sitä mieltä, että muslimien oikeuksia tulisi rajoittaa.

Kronen Zeitung uutisoi sosiologi Wolfgang Aschauerin Salzburgin yliopistossa tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan 72 prosenttia vastaajista uskoo, että muslimit eivät rikasta Itävallan kulttuuria. Noin puolet uskoo, että muslimien oikeuksia harjoittaa uskontoaan tulisi rajoittaa. Myös noin puolet vastaajista on sitä mieltä, että Itävallassa on liikaa moskeijoita. Jopa kolmannes vastaajista suoranaisesti vastustaa muslimeja.

Vastaajista jopa 79 prosenttia haluaisi islamilaisille yhteisöille lisää valvontaa. 70 prosenttia uskoo, että islam ei sovi länsimaiseen yhteiskuntaan, ja 59 prosenttia vastaajista uskoo, että Itävallassa oleilevien muslimien joukossa on terroristeja.

Tutkija Aschauer arvelee tutkimustulosten pohjalta, että on olemassa vaara uskonnonvapauden rajoittamisesta.

”Me olemme osa kokonaisuutta”

Itävallan islamilaisen uskonnollisen yhteisön johtaja Ümit Vural syyttää Itävallan politiikkaa muslimien torjumisesta.

– Me olemme osa kokonaisuutta, ja haluamme tulla kohdelluksi sellaisena. Uskonnonvapaus on perusoikeus ja myös ihmisoikeus, Vural painottaa. Hän uskoo, että ilman kaikkien uskontoa koskevien poliittisten päätösten viemistä oikeussaleihin ei ole mahdollista saada kunnollisia päätöksiä poliittisilta johtajilta.

Uskonnollinen johtaja Vural kuitenkin uskoo, että vaalien kautta muslimit voivat vaikuttaa tuleviin poliittisiin päätöksiin.

– Sunnuntaina on vaalit, ja voin vakuuttaa teille, että muslimit ovat seuranneet tarkasti, kuka tekee muslimien vastaista politiikkaa ja kylvää muslimien vastaista mielialaa, Itävallan islamilaisen uskonnollisen yhdistyksen johtaja muistuttaa.

Lähde: Kansalainen.  PS-äänenkannattaja

 

21. sep, 2019

HISTORIOITSIJA seisoo Kallion kirkon juurella. Hän kurkistaa kivijalassa olevan Cafe Sonckin avoimesta ikkunasta sisälle ja ölähtelee: Huhuu! Henkilökuntaa... Henkilökuntaa!

Sisällä ei näy ristin sielua, vaikka kahvilan pitäisi olla auki. Ovet ovat lukossa. Keskisarja mutisee jotain epämääräistä nykykirkon markkinalogiikasta. Että jumalisemmankin kahvilan kannattaisi olla auki, jos niin on ilmoitettu ja asiakkaita seisoo ovella.

Vaitonaisena parivaljakkona lähdemme etsimään toista haastattelupaikkaa viereiseen Karhupuistoon. Sen laidalla nuokkuu ruokaloita. Keskisarja pysähtyy ensimmäisen, rasvankäryisen kebabpizzerian, kohdalle ja sanoo: ”Tuo.”

PÖYDÄSSÄ pääsemme asiaan: Kansallismielisyyteen. Nationalismiin.

Keskisarja on 48-vuotias. Hänestä on tullut eräs Suomen tunnetuimmista historioitsijoista. Hän on osannut ja rohjennut tuotteistaa sekä lukeneisuutensa että kulmikkaan luonteensa.

Keskisarja on viime vuodet ollut eri linjoilla kuin moni akateeminen kollegansa ja tehnyt sitä jarruttelematta. Hän on niitä harvoja yhteiskuntatieteilijöitä, jotka ovat uskaltautuneet tunnustautua nationalistiksi. Aatteella saattaa olla piilokannatusta akateemisissa piireissä, mutta kansallismielisyyden julkinen myöntäminen voi olla monelle tutkijalle vaikeaa.

Siksi Keskisarja on valinnut historiabisneksessä yksityisyrittäjyyden. Se antaa akateemista vapautta.

Keskisarjan pääteesi kuuluu näin: Nationalismin maine on mustattu väärin perustein ja kohtuuttomin syytöksin. Juuri kansallisuusaate ja suomalaisuusliike ovat 1800- ja 1900-luvuilla antaneet suomalaisille kaiken, mikä on meille arvokkainta: Ihmisarvon ja tasa-arvon. Itsenäisyyden. Kuolemattomat taideteokset. Jopa kaikki nykyiset puolueet, joiden todelliset juuret ovat Keskisarjan mukaan 1800-luvun kielitaisteluissa.

”Ei kansakunta ole mikään jumalallinen olento, mutta se oli kohtuullisen hyvä yksikkö vaikkapa 1800-luvulla. Kuinka suurenmoisia kirjoja ja tauluja syntyi köyhässä Suomessa. Ei se voinut olla aivan perseestä se 1800-luvun kansallisuusaate”, Keskisarja sanoo.

Jos jokin, niin nationalismi – siis tämä 2010-lukulainen nationalismi – on viime vuodet jakanut suomalaiset. Se kummittelee taustalla, kun on puhe maahanmuutosta, EU:sta ja rahasta tai vaikkapa arvoista, elämäntavoista ja identiteeteistä. Voi hyvin olla, ettei yhtä iso osa suomalaisista ole vannonut yhtä kansallismielisiä arvoja kertaakaan maailmansotien jälkeen.

Ainakaan meillä ei ole vuosikymmeniin ollut yhtä isoa nationalistipuoluetta kuin perussuomalaiset.

Vastapuolella barrikadeja on erilaisia arvoliberaaleja, vasemmistolaisia ja globalisteja, jotka halveksuvat kansallismielisiä piirejä antaumuksellisesti. Keskisarjaa se on suututtanut jo pitkään.

”Hävettävää elää näin typerässä ajassa”, hän tiuskii.

KESKISARJA on ällistyttävän tuottelias ihminen. Hän tuntuu olevan samanaikaisesti useassa paikassa.

Salaisuus on Keskisarjan yritys nimeltä Keskisarjan Ihmishistoria Oy, joka teki viime vuonna liikevoittoa noin 80 000 euroa. Se on eräänlainen Suomen historian pientehdas, jonka toimitusjohtajana ja omistajana on Teemu Keskisarja.

Yritys työllistää Keskisarjan lisäksi osa-aikaisesti tutkimusapulaisia ja puhtaaksikirjoittajia, jotka nuohoavat Keskisarjan puolesta historian arkistohyllyjä.

Muutoin ei olisi mahdollista, että Keskisarja paukauttaa parin vuoden välein paksun historiateoksen ja niiden väleissä rahakkaita yrityshistoriikkejä. Hän kirjoittaa kolumneja ja luennoi keskimäärin sata kertaa vuodessa. Kaiken lisäksi hän toimii matkaoppaana ja vetää vuosittain kymmenisen bussireissua pääosin Viipuriin ja luovutettuun Karjalaan.

Lomalinja oy markkinoi niitä ”Teemu Keskisarjan matkoina”.

Tehokkuus perustuu suorastaan fordilaiseen liukuhihnaan. Pari vuotta sitten julkaistu kirja Mannerheimin nuoruudesta, Hulttio, syntyi niin, että aluksi kolme historian jatko-opiskelijaa ramppasi Keskisarjan lähettämänä arkistoissa, kaivoi pyydettyjä dokumentteja ja lähetti kuvat niistä kännykällä Keskisarjalle.

Sen jälkeen Keskisarja lähti kävelemään hautausmaille ja koiran kanssa metsiin. Hän saneli kirjan rungon saneluohjelmalla, minkä jälkeen apulaiset purkivat sanelut tietokoneelle.

Toimitusjohtaja itse ei käsiään rutiinitöihin juuri tahrannut. Kun kaikki oli valmiina, hän hioi itse lopullisen tekstin.

KESKISARJA vastustaa jyrkästi ajatusta synkästä impivaaralaisuudesta. Siitä, että kansallismielisyydessä olisi kyse tietämättömyydestä ja sulkeutuneisuudesta. Kansallismielisyyden vastakohta ei ole globalismi, vaan kansallismielettömyys, hän sanoo.

”Kansallismieletön virtsaa, vaikka suomen kielen päälle ja luulee, etteivät suomalaiset ole saaneet mitään itse aikaiseksi. Se on jatkuvaa sieluntunnon kriisiä perustunteena”, Keskisarja sanoo.

Jos tarkkoja ollaan, Keskisarja on itsekin entinen ”kansallismieletön”. Hän on vain kääntänyt takkinsa. Ennen vuotta 2008 – jolloin hän alkoi tutkia talvisotaa – hän sanoo olleensa kyyninen ”sinivalkoisia kliseitä” kohtaan.

”Suhtauduin talvisotaankin niin, etten koske tuohon edes pitkävartisella suksisauvalla.”

Keskisarjassa alkoi kuitenkin herätä ”suomalaisuuden myötäeläminen”, joka syntyi siitä, että hän eläytyi menneiden aikojen suomalaisiin ihmiskohtaloihin. Syvimmin häntä koskettivat 1800-luvun fennomaanit eli tsaarinvallan ajan Suomen suomalaisuusliikkeen aktiivit, jotka alkoivat ajaa suomalaisten ja suomen kielen asiaa.

Viime vuosina Keskisarja on ronskein sanakääntein puolustanut nationalismia ja kirkkoa sekä talvisodan ihmeen kaltaisia kansallisia tarinoita. Samaan hengenvetoon hän on ilkkunut milloin feministeille ja sukupuolentutkijoille, milloin budjettileikkauksista valittavalle yliopisto- ja kulttuuriväelle.

Tarjoan Keskisarjalle roolia nykylukeneiston virallisena nationalistina ja arvokonservatiivina, mutta hän palauttaa kiekon, vaikka sen syöttäisi suoraan lapaan.

”Ei minulla ole agendaa”, Keskisarja sanoo.

Sen verran hän suostuu sentään myöntämään, että ”historioitsijan työ vie mennessään, kun olen niin paljon tutkinut 1800-luvun suomenmielisiä poliitikkoja, taiteilijoita ja affäärejä”.

Affääri on vanha nimitys yritykselle.

Erityisesti Keskisarjaa kiusaa, että kansallismielisyys ymmärretään väärin. Se loataan ja liataan, koska ihmisten historiantuntemus on ”ohkaista ja hokemiin perustuvaa”. Näin on vaikkapa silloin, kun väitetään, että toinen maailmansota syttyi nationalismista. Se syttyi Keskisarjan mukaan päinvastoin ylikansallisten imperiumien – Saksan, Neuvostoliiton ja Japanin – hyökkäyksestä pieniä kansallisvaltioita, kuten Suomea, vastaan.

Ja lopulta, 1990-luvun alussa, juuri kansallisuusaate peri voiton kommunismista ja ”pahan valtakunnasta”, kun Baltian maat ja muut Neuvostoliiton alistamat pienet kansallisvaltiot rimpuilivat itsenäisiksi.

”Miksi se on nyt yllättäen paha aate?”

 

Teemu Keskisarja on alkanut myötäelää menneiden aikojen suomalaisten elämänkohtaloita. (KUVA: LIISA TAKALA)


HISTORIOITSIJALLE kansallismielisyys on toki eri asia kuin päivänpolitiikka.

Ei Keskisarja taida olla siitä edes kovin kiinnostunut. Eikä hän tässä haastattelussa perussuomalaisten puolesta ilmeisesti puhu, vaikka rivien välistä voi lukea, että hän suhtautuu vaikkapa humanitaariseen maahanmuuttoon jyrkemmin kuin punavihertävä ja arvoliberaali kaupunkilaisväki.

Keskisarjan näkemys turvapaikanhakijoista menee näin: Sotaa ja väkivaltaa pakenevat ja aidosti turvaa tarvitsevat ja vilpittömästi Suomeen sopeutumista yrittävät kelpaavat. Mutta itseään on täällä syytä elättää, jos tänne saapuu. Epämääräiset onnenonkijat ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumattomat ovat toinen juttu. Keskisarja sanoo, että laajamittainen maahanmuutto kuitenkin on niitä harvoja asioita, jotka mylläävät maata ja kansaa vuosisadoiksi tai vuosituhansiksi.

”Tai ikuisiksi ajoiksi.”

Silti Keskisarja korostaa, että hän ei ole kenenkään puolella ketään vastaan. Hän pärjää ihan kaikkien kanssa, ihonväristä ja lipunväristä riippumatta.

”Ei kukaan koskaan tule minua kasvotusten haukkumaan. Ihan sama, olenko puhumassa Kotkan työväenyhdistykselle tai Lapualla jossakin isänmaallisessa tilaisuudessa.”

Se, ettei Keskisarja provokaatioistaan huolimatta ole joutunut vihapuheen kohteeksi, johtuu hänen mielestään ainoastaan yhdestä asiasta: Hän ei ole sosiaalisessa mediassa. Ei yhdessäkään niistä. Hän halveksuu niitä tavattoman syvästi.

”Eivät ihmiset ole kasvotusten niin viheliäisiä kuin keskustelupalstoilla”, hän sanoo.

Keskisarjan luennot ovat aivan erityinen tapaus. Hänen sallitaan puhua oikeastaan kuinka roiseja tahansa, oli yleisössä kuka tahansa. Aina se jotenkin niellään, kuten huhtikuussa 2018, kun Keskisarja luennoi Tampereella vuoden 1918 sisällissodasta. Eturivissä istui totinen rivi puku-ukkoja, keskellään presidentti Sauli Niinistö.

Keskisarja kirjaimellisesti huusi esityksensä: ”JOS JOTKUT TÄNÄ VUONNA TUNTEVAT TARVETTA TÖHRIÄ MANNERHEIMIN PATSASTA TAI VIRTSATA SVINHUFVUDIN HAUDALLE, NIIN EI TELOITUSTEN TAKIA VAAN VANKILEIRIEN KANSANMURHAN TAKIA!”

Keväällä 1918 Mannerheim johti valkoista armeijaa ja Svinhufvud toimi ensin senaatin puheenjohtajana ja sitten valtionhoitajana. Heillä oli ylin valta siitä, kuinka sodan punavankeja kohdellaan.

Keskisarja tulee itse seitsenlapsisesta kommunistiperheestä, joka asui muun muassa Vantaalla ja Porvoossa. Vanhemmat olivat koulutettuja ja Neuvostoliitto-mielisiä taistolaisia, lapsuus kuulemma tavanomaista ja hyvää.

Vanhempien 1970-luvun aate ei tosin pojassa heijastu, sillä Keskisarja pitää suurimpana perkeleenä juuri ”pahan valtakuntaa”, Neuvostoliittoa. Kysymyksen mahdollisesta poliittisuudestaan hän kiertää juuri niin kuin historioitsija kiertää hankalan kysymyksen.

Siirtämällä kysymyksen maalipuita, vaihtamalla nykyajan tilalle menneen.

”Olen puoluekannaltani 1700-luvun myssy tietyin varauksin. Ja täysin varauksetta 1800-luvun Suomi-kiihkoilija”, Keskisarja sanoo.

Myssyt oli Ruotsin valtiopäivien toinen pääpuolue 1700-luvulla ja ajoi maan rauhanomaista suhdetta Venäjään. Myssyjen keskeisissä tehtävissä oli useita suomalaisia. Sen vastapuoli oli hatut, puolue, joka ajoi sotaista politiikkaa Venäjää vastaan.

PALAAMME käryisestä kebab-pizzeriasta Kallion kirkkoon.

Emme aivan sattumalta. Toukokuussa Keskisarja liittyi ensimmäistä kertaa elämässään kirkon jäseneksi. Eihän taistolaisperheessä lapsia kastettu. Kallion kirkko on henkilökohtaisesti Keskisarjalle tärkein kirkko, sillä näillä kulmilla hän asui kaksitoista vuotta, kunnes pahaa aavistamatta keski-ikäistyi ja muutti Paloheinään.

”Kirkko on hyvä instituutio, joka tekee paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Paljon enemmän valtionveroista valuu turhiin tarkoituksiin kuin kirkollisverosta”, Keskisarja sanoo.

Keskisarjan aikuiskastekin oli eräänlainen julkinen tempaus. Rovasti Olli Valtonen kastoi hänet Tuomas messussa Helsingin Agricolan kirkossa. Kirkko ja kaupunki -lehti raportoi paikan päältä, ja Keskisarja uhosi alba yllään, että hän ui vastavirtaan, ”koska älymystö ja eliitti ovat äärettömän ja liikuttavan yksimielisesti kirkkovastaisia”.

Nyt Keskisarja kuittaa asian sillä, että liittymällä kirkkoon hän vain halusi saada myös hiljattain syntyneelle kolmannelle lapselleen kirkollisen kasteen.

Cafe Sonck on avannut ovensa ja jatkamme haastattelua sen nurkkapöydässä. Lähes autio sali kajahtelee, kun Keskisarjan dieselkone alkaa taas lämmetä.

Hän ryhtyy puhumaan nykyajan ”runkkielämästä”.

”Tämä on viheliäinen ja mitätön aikakausi”, hän sanoo.

Tämä runkkielämä taas on Keskisarjan puheenparressa ”internetissä onanointia”, joka on ”uusi kansalaisuskonto”. Eläkeläisille suunnatussa ET-lehden kolumnissa vuonna 2017 hän jopa vaati, että ”yhteiskuntavastainen onanismi” pitäisi panna verolle. Pointti oli se, että harvaa enää kiinnostaa kansakunnan elinvoiman suhteen välttämätön lisääntyminen, sillä energia kuuluu itsekkäisiin himoihin ja internetin runkkimaailmaan.

Verotusvaade saattoi olla vitsi. Tosin Keskisarjan kohdalla siitä ei uskalla olla täysin varma.

VAAN toista se oli ennen. Ainakin, jos Keskisarjalta kysyy.

Jos hän voisi matkustaa aikakoneella mihin tahansa menneisyyden aikaan ja paikkaan, hän menisi kesän 1939 Viipuriin. Siitä Keskisarja puhuu kuin edesmenneestä rakastajattaresta. Mikä Viipurista tekee niin ihmeellisen?

”No haamukipu”, Keskisarja sanoo. ”Minua vituttaa Karjalan menetys ihan joka päivä.”

Viipuri kun oli ”Suomen merkitsevin ja kaunein” kaupunki.

”Ei se Viipurin viimeinen kaunis kesä 1939 ole pelkkää mytologiaa.”

Siksi haastattelua seuraavanakin viikonloppuna Keskisarja pakkaa taas lastillisen varttuneempia asiakkaita bussiin, joka ajaa kahdeksi päiväksi Viipuriin kiertämään hautausmaita ja muistomerkkejä. Kai nämä matkat ovat Keskisarjalle myös henkilökohtaisia pakoretkiä.

”Kun käy Viipurissa vaikkapa haudoilla, joissa makaa viisi suomalaista teloitettua kansanedustajaa, ja sitten lukee lehdestä jostain nykyisestä kansanedustajasta ja sen sopeutumiseläkkeestä. Tämä on nyt niin pientä ja köykäistä.”

KESKISARJAN historiakäsityksen avainsana on kielitaistelu.

1800-luvun fennomaanit eli suomen kielen ja suomalaisen mielen aktivistit olivat Suomen historian dynamo. Kielitaistelu synnytti kansallisen urheilun, talouden, demokratian ja kulttuurin, Keskisarja sanoo. Tai vaikkapa Suomen kaikki nykyiset puolueet.

”Ei vihreä liike ole tietenkään mikään Stasin 1970-luvulla soluttama liike, vaan sillä on kauniit juuret suomalaisuusliikkeen sielunmaisemassa. Kuka on ensimmäisenä julistanut, että Suomen luonto ja eläimet ovat tärkeitä – no tietenkin 1800-luvun fennomaanit!”

Jos jollakin on arvoa, niin suomen kielellä, mutta edes sitä emme enää arvosta, Keskisarja sanoo. Jos suomalainen historioitsija tekee nyt Suomen historiasta teoksen, hänen täytyy hakea työlleen rahoitusta englanniksi Suomen akatemialta.

”Englannin kieli johtaa litteään ja latteaan yhtenäiskulttuuriin. Suomi oli ennen monikulttuurinen. Ihmiset hädin tuskin ymmärsivät toistensa murteita.”

Pysäytetäänpä Keskisarjan dieselmoottori hetkeksi. Kun tässä nyt näin totisesti ylistetään suomalaista kansallisuusaatetta ja yhtenäisyyttä, on kai asiallista muistuttaa, että harvassa maassa sisällissota on riistäytynyt niin pidäkkeettömäksi kuin Suomessa keväällä 1918.

Pimeys tiivistyi vankileireiksi kutsutuilla keskitysleireillä.

”Mitä sodasta voi sanoa”, Keskisarja hymähtää. ”40 000 ihmistä kuoli. Täysin turhaan.”

Sisällissota on Keskisarjalle kuin avohaava. Senkin hän tosin kääntää nopeasti niin, että jo 1920-luku oli menestystarina. Vuosikymmen todisti, että suomalaiset ovat pohjimmiltaan täysijärkisiä. Sekä lahtarit että punikit. Sisällissodan jälkeisestä jälleenrakentamisesta Suomi voisi tehdä jopa vientituotteen, Keskisarja pohtii.

”Oli varmaan järkevää 20- ja 30-luvuilla vaieta sodasta ja keskittyä selviytymiseen työn kautta. Ehkä sitä oppia voisi viedä nykyisiin sisällissotien maihin, joissa sota kestää vuosikausia. Suomessa sisällissota oli vuodessa taputeltu, ja sen jälkeen alkoi jälleenrakennus.”

ON Keskisarja sitäkin pohdiskellut, miksei Suomessa enää synny mitään sisällissodan tapaistakaan. Siitäkään huolimatta, että monien suomalaisten ”puheet ovat kovemmat kuin vuosina 1917 tai 1918”.

Sirkushuvit eli internetin keinomaailma pitää suomalaiset ruodussa, Keskisarja sanoo. Ei tässä maassa ole ääriliikkeitä, vaan ”äärimmäinen liikkumattomuus”, se verkon onanistien runkkimaailma.

Ääriliikkeiden osalta on helppo olla Keskisarjan kanssa eri mieltä. Ne ovat melko pieniä, mutta kyllä niitä on. Osa niistä myös syyllistyy toistuvaan väkivaltaan. Mutta se on totta, että koko kansan tasolla tilanne on lohdullisempi: kovimpien väkivaltarikosten määrä on vähentynyt jo vuosikymmeniä.

”Mutta jos jostain syystä internetin käyttö lakkautettaisiin, vaikkapa pornografian käyttö, se johtaisi välittömästi väkivaltaisuuksiin”, Keskisarja väittää.

Jaa-a, melko raju ajatuskulku. Ei ehkä mahdoton, mutta raju. Miksi se siihen johtaisi?

”Koska ihmiset joutuisivat olemaan oikeasti toistensa kanssa tekemisissä”, Keskisarja sanoo.

”Sitä ei nykyinen mieli kestäisi.”

__________________________

https://youtu.be/mK9_2wv0NNA

https://youtu.be/1ruqoTjbNJo

 

 

 

18. sep, 2019

https://yle.fi/uutiset/3-10974441

https://yle.fi/uutiset/3-10824692

 Edward Snowden, mies, joka haki Suomestakin turvapaikkaa, mutta ei saanut, kun juntti lauma pelkäsi Amerikan reaktioita. Iso setä olisi saattaneet miehittää Turun saariston protestiksi ja popcornitkin olisivat jääneet saamatta.

 Ai joo, vihreät julistivat demokratian nimissä Snowdenin tervetulleeksi Suomeen ihan tosissaan. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000635791.html   

Seuraavaksi ”tuore ja tuore” rapotti. Useimmille jää tuoreeksi tästä eteenpäinkin, kellä on uskallusta kiinnostua mitä valtio touhuaa yhteiskunnan selän takana.  Statistiikan mukaan suurin osa 30 – 50 ikäisistä ihmisistä on niitä kaikkein nyyhkyimpiä, ei uskalleta mitään sanoa, kun on se työpaikka ja helvetisti velkaa, pelätään että jos pankki sanoo lainat irti… ym. sellaista. Uudetkin tiedustelulait, joista mitään ei ole sen koomin kuulunut, kun eduskunnassa äänestettiin niiden uusinnan toteuttamisesta nopeasti tai myöhemmin, oli Sipilän hallitukselta silmän lumetta, tiedustelu toimintaa on tehty ja tehdään ilman lakejakin sen mukaan, kun tarvetta on.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tuore-snowden-paljastus-suomi-teki-yhteistyota-nsan-kanssa-jo-vuonna-2004/?shared=1010715-521152d5-4