17. jan, 2017

Olisiko helpompi nykyisin, ei satu niin.. tapetaan hitaasti nälkään.

Kuolemaan kyyditetyt

Vain yksi viidestä itärajan yli muilutetusta suomalaisesta kommunistikansan-edustajasta selvisi hengissä (Arvo Lehto) Stalinin puhdistuksista, mutta hukkui Äänisen aaltoihin 1941, paetessaan Suomalaisia valloittajia Petroskoista.

Koillismaan selkosilta on melko pitkä matka Pohjanmaan lakeuksille. Maisematkin muuttuvat kovin toisiksi. Sen tiesi myös Kalle Kyhälä, joka oli syntynyt 1887 Kuusamossa vaatimattomiin oloihin. Metsänhoito- ja maanmittaushommia tehnyt nuorimies ajautui Keski-Pohjanmaalle, jossa pääsi käymään Haapaveden kansanopiston.

Kalle avioitui sieviläisen Aino Eskolan kanssa ja muutti 1906 Sievin Vanhallekirkolle. Vuonna 1907 hän liittyi jäseneksi Pohjolan tukkityöläisten renkaaseen ja 1914 Sievin työväenyhdistykseen. Saatuaan pestin valtion metsänvartijaksi 1915 hän asettui Sievin Kiiskilään, Torvenperälle. Pari vuotta myöhemmin hän oli perustamassa Kiiskilään omaa työväenyhdistystä.

Sievin työväenyhdistykset jäivät sisällissodan taisteluiden ulkopuolelle, ja niinpä Kalle selvisi pelkällä kuulustelulla. Sodan jälkeen hän aktivoitui kunnallispolitiikassa ja hän liittyi SKP:n jäseneksi 1920. Se vei Kallen ennen pitkää myös valtakunnan politiikkaan. Maanalaisena agitaattorina toimineesta Kalle Kyhälästä tuli Sosialistisen työväen ja maanviljelijäin puolueen kansanedustaja 1929.

Kalle Kyhälä vietiin kotoaan 22.6.1930. Hänet kyyditettiin etappitietä Kajaanin ja Lieksan kautta itärajalle ja muilutettiin sen yli Repolassa. Neuvostoliitossa Kyhälä päätyi ensin Petroskoihin. Neuvosto-Karjalan puoluejohtaja Kustaa Rovion suosituksesta hän pääsi Aunukseen Alavoisen sahan ja sovhoosin johtajaksi. Vaimo Aino ja lapset saapuivat sinne Suomesta 1931. Vuonna 1934 Kalle lähti opiskelemaan Petroskoin Maatalouskorkeakouluun.

Kyhälän tie nousi pystyyn marraskuussa 1935. Hän jäi kiinni valkoisesta valheesta. Paljastui nimittäin, että Kalle Kyhälä olikin ollut Suomessa maanomistaja, joka oli pahimmillaan omistanut neljä lehmää. Petroskoin kaupunkikomitean byroon päätöksellä Kyhälä menetti jäsenkirjansa, asemansa ja joutui metsätyöläiseksi Karjalan metsiin. Hän työskenteli sahaajana lanssilla.

Vuonna 1938 Kalle Kyhälä hävisi lopullisesti. Perheelle ilmoitettiin, että hänet olisi siirretty Siperiaan. Vuonna 1955 kirjoitetussa rehabilitoinnin aikaisessa kuolintodistuksessa Kyhälän ilmoitettiin kuolleen sydänkohtaukseen 1942.

Totuus oli vielä karumpi.

Kalle Kyhälä oli vangittu 8.7.1938 vakoilijana. Hänelle oli langetettu kuolemantuomio ja hänet oli ammuttu 22.9.1938 Petroskoin liepeillä.

Paremmin ei käynyt kommunistikansanedustaja Emil Tabellille, joka kyyditettiin samalta paikkakunnalta neljä päivää myöhemmin kuin kollegansa Kyhälä. Tabell oli saanut tuta lapualaishenkeä jo edellisen vuoden marraskuussa Lapuan haastejuhlissa, josta liikehdintä oli alkanut.

Ouluun puhujamatkalla ollut Tabell temmattiin yöjunasta autoon 26.6. Sievissä ja hänen osoitteensa oli neuvostomaa. Reitti oli toinen kuin Kyhälällä, sillä Tabell vietiin ensin Oulun seudulle. Sieltä hänet muiluttivat Kuusamon kautta itärajalle johtaja Juho Pietilä, Etsivän Keskuspoliisin konttoristi Eino Tapio ja oululaisen aktivistiveteraanin Jaakko Kemppaisen poika Eino Kemppainen.

Entinen punavanki Tabell valittiin kolme kertaa kansanedustajaksi 1924–1930. Neuvostoliitossa hän otti nimen Emil Genrihovitš Lehtokivi, suomalaisittain Eemeli. Hän opiskeli Leningradissa ja suoritti Petroskoin jääkäripataljoonan reservikomentajan kurssin. Vuodesta 1934 lähtien tämä Kiuruveden Rytkynkylästä maailmalle lähtenyt mies työskenteli Vapaus-, Rintama- ja Punainen Karjala -lehtien toimittajana.

Kremlin kello löi Lehtokivelle 30.10.1937, jolloin hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Tabell-Lehtokivi ammuttiin 7.12.1937.

Saman kohtalon jakoi vielä muutama muukin kommunistikansanedustaja, joka oli joutunut muilutetuksi rajan taakse. Kansanedustajista ensimmäisenä neuvostomatkan sai maltillinen Juho Perälä suoraan Lapuan päämajan määräyksestä. Hänet haettiin 17.6.1930 kotoaan Teuvalta. Yksi sieppaajista, Jaakko Kiskola, piti kyyditystä jälkikäteen suorastaan turhana.

Käytyään ensin Leningradissa ja Petroskoissa Perälä lähetettiin Edward Gyllingin ohjaamana Sunun valtiontilalle tallinhoitajaksi. Sittemmin Perälä toimi Sunun tilan poliittisena ohjaajana ja Tunkuan piirin instruktorina. Kontupohjan piirikomitea erotti hänet 1935 puolueesta. Perälä vangittiin 10.12.1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta, tuomittiin ammuttavaksi ja teloitettiin 20.1.1938 Karhumäen liepeillä. Hänen maineensa palautettiin 1956.

Suomen parlamenttiin 1929 valittu Kalle Meriläinen puskettiin koppiautoon 25.6.1930 kotiseudultaan Kajaanista juuri, kun hän oli suuntaamassa Helsinkiin menevään junaan.

Neuvosto-Karjalassa Meriläinen oli kalkkikivilouhimon työnjohtajana, Tunkuan piirin kauppaosaston varastonjohtajana ja mekaanikkona Lohijärven autovarikolla. Hän katosi 1937. Meriläinen puhdistettiin hengiltä Petroskoin lähellä ilmeisesti 21.9.1938. Hänet todettiin syyttömäksi vuonna 1989.

Kaikkiaan neuvostoliittoon kyyditettiin viisi suomalaiskansanedustajaa, ilmenee tutkija Juha Siltalan laskelmista. Moni muukin sai kyllä kyytiä, mutta ei perille asti syystä tai toisesta. Näistä viidestä vain yksi, keravalainen kansanedustaja Arvo Lehto, selvisi hengissä Josif Stalinin puhdistuksista. Hänet kyyditettiin kotiseudultaan Lapuan kautta Neuvostoliittoon 28.6.1930.

Lehto toimi Neuvostoliitossa Petroskoin Uritski-klubin johtajana, puoluesihteerinä Matroosassa, ammattiliittotoimitsijana Petroskoissa ja Totuus-lehden toimittajana. Hänet lähetettiin 1937 Suomeen puoluetehtävissä ja seuraavana vuonna hän siirtyi Ruotsiin.

Ruotsista turvapaikkaa turhaan anonut Lehto palautettiin 1940 Neuvostoliittoon, jossa hän jatkoi Totuus-lehden toimittajana ja Petroskoin radiokomitean suomalaisen osaston johtajana. Hän kuoli syksyllä 1941 paetessaan Petroskoin vallanneita suomalaisjoukkoja. Pakolaisia kuljettanut lautta syttyi pommituksessa tuleen ja Lehto hukkui Äänisjärveen.

Stalinin puhdistuksissa tapettiin 1937–1938 muiden joukossa tuhansia suomalaisia. Tunnetuin joukkomurhien paikka on Levassovon (Levoshovo) metsässä Pietarin pohjoispuolella. Siellä lahdattiin arvioilta ainakin 45 000 ihmistä, joista suomalaisperäisiä arvioidaan olleen 15 000 ja virolaisia 8 000. Ilmeisesti Emil Tabell on haudattuna Levassovaan.

Karhumäen Sandarmohissa on noin 10 000 ihmisen joukkohauta. Heistä noin 800 on suomalaisia, joukossa kansanedustaja Asser Salo, joka pakeni lapualaisia rajan yli 1930. Hänet muilutettiin Työn Äänen oikeudenkäynnin yhteydessä Vaasassa. Samana helmikuun 11. päivänä 1938 Salon kanssa ammuttiin myös 78 muuta suomalaista.

Kansanedustajina Suomessa jossakin vaiheessa toimineita, vainoissa teloitettuja oli kaikkiaan pitkälle yli kolmekymmentä. Heistä osa oli paennut Neuvostoliittoon jo sisällissodan jälkeen 1918. Jotkut astuivat Salon lailla rajan yli vapaaehtoisesti lapualaisten pelossa ja saivat palkkioksi niskalaukauksen.

Pietarissa 17.01.2017