11. apr, 2017

Höpöhöötä mitä nyt ajankuluksi valokuvasta voi keksiä.

Joka kevät herra harakka lähtee pitemmälle, kuulemma ihan ulkomaan kierrokselle.
Niin siinä taas kävi tälläkin kertaa. Tullaan rinta kaarella uuden rouvan kanssa
tänne Pietarin kaupungin ihmeelliseen huumaan.
 
Pesäkin oli jo etukäteen tinapaperilla koristeltu, eikä vastaanotto
vieraitakaan puuttunut ihmettelemästä rouva harakan komeita peräsulkia mitkä oli kuulemma äidiltään perinyt.
 
Oli maisteri mato, koti samaisessa puussa kerrosta alempana, sekä puiston koiraa, kissaa, pulua, lepakkoa ja pari
merikotkaakin pörisi siinä tervehdys kierroksella.
Kaikki tuntui menevän ongelmitta, kevään tuntua ja lämpöä ilmassa, oli käyty jo neuvolassakin.

Tänään, pari viikkoa rouvaskan tulon jälkeen meinasi mennä kaikki pipariksi, rupesi pyryttämään sitä lunta yllättäen,
ja nousi vielä voimakas tuulikin, mikä myrskyksi muuntui, eikä tuo ole loppunut vieläkään.

Niimpä harakka rouva kyllästyneenä, ja kampaukset sekaisin uhkasi lähteä kotiin äitinsä luokse,
koska siellä ei tällaista katotonta pesä kauhistusta tarvinnut kokea, eikä tuota luntakaan tuolleen pyryttänyt.
Tästäkin olisi voinut jo etukäteen kertoa.. mutta ei, senkun vain juopotellaan ja sänkyyn paskannellaan.

Minä joka olen näitten elämää ikkunasta seurannut ja heidän puheitaan tahtomattani kuunnellut,
seuraan jännittyneenä tulevia kevään tapahtumia.. toivossa että kaikki menee hyvin.

Vien illalla pullapitkon ja termarin.

Pietarissa  11.04.2017
@riK