9. mar, 2019

Papittaren omakohtainen synnintunnustus.

Kirjoittaja ei halua nimeään esiin. Tämä kertomus oli Karjalainen lehdessä  22.04.2018 eikä liity mitenkään sikailu kuvaan tai mihinkään muuhunkaan ”Tallinnan risteilyyn”

+++++++++++++++++++

Papilta on kielletty normaali elämä. Oletetaan, että pappi ei juo alkoholia eikä harrasta seksiä tai irtosuhteita. Työskentelen seurakuntapappina keskisuuressa seurakunnassa ja olen harrastanut kaikkia edellä mainittuja.

Kun olin sinkku ja minulla oli satunnaisia irtosuhteita, valehtelin usein ammattini baarissa ja treffeillä. Se tuntui pahalta, mutta jos olisin kertonut olevani pappi, moni tuttavuus olisi loppunut siihen paikkaan.

Kokeilin myös netin treffipalstoja. Siellä oli helpompi häivyttää oma ammatti. Tai sitten sen saattoi tuoda avoimesti esiin, mikä karsi joukosta turhat yritykset.

Papin pitää varoa sanojaan joka tilanteessa – silloinkin kun antaa toiselle pakit, koska jonain päivänä saatan olla hautaamassa hänen mummoaan.

Työyhteisössä pappi ei voi puhua parisuhdeasioistaan. Jo avoliitossa eläminen on papille seuraava aste Saatanasta. Kun minut vihittiin papiksi, elin avoliitossa mutten kertonut siitä piispalle. Papin odotetaan olevan kihloissa tai naimisissa.

Helsingin piispan Teemu Laajasalon rahankäytöstä syntynyt kohu kertoo mielestäni siitä, että papilta odotetaan korkeampaa moraalia kuin muilta. Yhtä suurta kohua ei olisi syntynyt, jos kyseessä olisi ollut vastaavassa asemassa oleva kaupungin virkamies.

Minusta Laajasalo voi edelleen uskottavasti saarnata köyhien asioista, mutta ymmärrän myös niitä seurakuntalaisia, jotka ovat eri mieltä. Tiedän olevani tekopyhä, mutta vaadin itsekin papilta muita korkeampaa moraalia, vaikka itselläni ei sellaista ole.

Papille sopivaa käytöstä ei ole määritelty missään selkeästi, vaan se vaatii pelisilmää ja riippuu paljon työpaikasta ja esimiehestä. Itse mietin pappis­lu­pausta antaessani, voinko elää esimerkkinä seurakunnalle. Onneksi vanhempi kollega tuki minua ja sanoi, että papin on elettävä esimerkkinä syntisestä ihmisestä.

Koen joutuvani pappina usein silmätikuksi. Jostakin syystä ajatellaan esimerkiksi, että pappi ei saa käyttää alkoholia.

Kun kastejuhlassa tarjotaan alkumalja, minulle tarjotaan ensimmäisenä alkoholitonta. Itse valitsen alkoholillisen, jopa silloin, kun tulen autolla. Haluan tehdä kasvatustyötä ja näyttää, että alkoholin nauttiminen on normaali osa elämää ja joskus arkeakin.

Alkossa käydessä taas riippuu omasta vireystilasta, piilotanko papin tunnukset vai en. Annan niiden näkyä, jos on hyvä työmoodi päällä ja jaksan alkaa keskustella aiheesta. Jos en jaksa, sitten luikin hyllyjen välistä ja toivon, ettei vastaan tule tuttuja.

Ja kun työpäivän jälkeen käy terassilla virka-asussa, saa osakseen supinaa, tuijottelua ja humalaisten huutelua.

Myös pukeutumistani ruoditaan voimakkaasti. Se johtuu siitä, että olen nainen. Kaikissa papin työtehtävissä ei ole valmista virka-asua, vaan pukeutumiseen voi vaikuttaa itse. Minua on sanottu minihamepapiksi ja tokaistu, että tuollaisen rippikoululaisenko ne lähettivät. Ei hameeni helma ole missään vesirajassa, mutta joillekin on liikaa, jos papin polvet näkyvät.

Pahimpia kommentoijia ovat suurten ikäluokkien edustajat. Minusta pukeutuminen on henkilökohtainen asia ja sen kommentointi on loukkaavaa.

Laajasalon kaltaisia esimerkkejä tarvitaan lisää. Kyllä papitkin saavat mokailla. Itse olen kompastunut hautajaisissa ruumisarkkuun ja laukonut kaksimielisiä vitsejä, joista olen joutunut esimieheni puhutteluun. Ja ehkä se hamekin on joskus ollut pari astetta liian­ lyhyt.

Sunnuntaisuomalaisessa julkaistavalla palstalla eri alojen ammattilaiset kertovat asioista, joista ei voi puhua omalla nimellä. Palsta ilmestyy joka toinen viikko.