21. apr, 2019

Norjalaiset naureskelee tälle Suomen työministeri kemikaliokallo Lindströmin metodiikalle.

Minun ensi kosketus metallialaan ei ollut ihan noin raaka, tosin eräänlainen helvetti sekin.

Viideltä ylös ja Hyvinkään asemalle puoli pökerryksissä  odottelemaan Riihimäeltä tulevaa junaa, sillä sitten Tikkurilaan mistä vielä paikallisjunalla Tapanilaan.

Duuni mesta oli Suomen Puhallintehdas ja päivät päästään sutta tekemässä jossain stanssi koneessa, kunnes lopulta riitti se 75 pennin tuntipalkan nauttiminen. Eihän siitä mitään rahaa  jäänyt, VR-kuukausi lipustakin joutui siihen aikaan itse maksamaan puolet.

Joopa joo.. ei niitä mutsilta vipattuja vitosia siitä tilistä muistanut tai ei pystynyt takaisin maksamaan, saatikka antamaan vähän  joskus jotain puhtaista vaatteista tai ruuasta…

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/metalli/helvetin-harjoittelupaikka-tallaista-oli-tyo-suomalaisessa-rautasulatossa-1960-luvulla-6763421

Olihan se ihmeellistä aikaa siellä Suomessa.  Sitten eräänä päivänä, ja 23 vuotiaana, katselin taakseni jääviä kahdestakymmenestäyhdestä eri työpaikasta saamiani kokemuksia hartaan kiitollisena… olin matkalla Norjaan!

Siellä työskentelin seitsemäänkymmeneen ikävuoteen saakka. Olisin ihan hyvin voinut jatkaa uraani viidellä vuodella lisää, mutta työsuojelulaki ei siihen aikaan sallinut sitä, enkä viitsinyt mitään konsulentti firmaakaan perustaa. (Nykyisin Norjan työaika laki sallii duunaamaan 75 vuotiaaksi.)