6. sep, 2019

Joka viikonloppu liikkuu Pariisin katoilla ryhmiä valmiina murhaamaan.

Emmanuel Macron ei ole ollut missään vaiheessa suosittu presidentti, ei edes vaali kamppailun aikana.

 Ranskan Presidentinvaaleissa tehtiin kaikki mahdotonkin, että ei vain kansallismielinen Le Pen nousisi takahuoneessa valitun presidentin katettuun aamiaispöytään massuttamaan pullapitkoja ja ryystämään samppanjaa.

"Natsi ja Venäjän kätyri, niinhän se meni"

On se kumma, että jotkut roikkuvat vallassa kaikin keinoin maksoi mitä maksoi, kansasta ja valtiosta viis virttä veisataan. Viimeksi Emmanuel hipelöi Trumpin munia suosiota etsiessään, sekin nähtiin nyt viimeksi G7-kokouksessa. Havaittavasti pikku Napoleon tuntee olonsa hankalaksi, hän ei sitä vielä tunnusta, vaikka ympäristö on muuttunut kauttaaltaan keltaiseksi.

Jos olisin Macron, lähtisin jo livohkaan ennen odotettavissa olevan myrskyn tappavaa raivoa, vaikka onhan tuo jo poliittisesti kuollut muutenkin. Neuvonantaja eukkokin alkaa olla jo niin kypsä, että pitää haarukalla useammankin kerran päivässä koittaa, onko se vyöruusu medium vai paloiko jo karstalle niin kuin pääkin.