2. jan, 2020

Kova on pojalla kannatus osavaltiossa, ei Amerikassa.

AMERIKKA 02.01.2020 07:30

TEKSTI MILKA VALTANEN

KUIN eläkeikäinen isä olisi kiukutellut aikuiselle pojalleen perhejuhlissa.

”Päivää, herra presidentti”, 77-vuotias Joe Biden pilkkasi 37-vuotiasta amerikkalaisen pikkukaupungin pormestaria, jolla on hankala nimi: Pete Buttigieg.

Biden isännöi presidentinvaalikampanjansa tilaisuutta, johon oli kutsuttu amerikkalaisten kaupunkien johtajia. Buttigiegiä ei ollut kutsuttu mutta hän oli tullut silti.

Biden oli valittu kongressiin ensimmäisen kerran kymmenen vuotta ennen kuin Buttigieg oli edes syntynyt, hän oli ollut kahdeksan vuotta Yhdysvaltain varapresidenttinä, hän oli monen mielestä demokraattien paras ehdokas päihittämään Donald Trump.

Mutta nyt tämä: kannatuskyselyjen mukaan Pete Buttigieg oli suosituin demokraattien presidenttiehdokkaista Iowan osavaltiossa.

IOWA on erityisasemassa, kun amerikkalaiset valitsevat presidenttiehdokkaitaan. Se on keskilännen pieni osavaltio, vain prosentti amerikkalaisista asuu Iowassa.

Mutta iowalaiset ovat ensimmäisiä, jotka äänestävät, kenet valitaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Hyvä vaalitulos Iowassa voi antaa ehdokkaalle lisää vauhtia, joskus riittävästi Valkoiseen taloon saakka. Epäonnistuminen Iowan esivaalissa taas voi katkaista kisan.

Oliko gallupsuosio kihahtanut Buttigiegin päähän? Lokakuun lopulla hän sanoi televisiohaastattelussa, että puolueen ehdokasasettelusta tulisi kaksintaistelu hänen ja senaattori Elizabeth Warrenin välillä.

Tämäkin kiukutti Joe Bideniä.

”Good luck with that, onnea siihen”, entinen varapresidentti tuhahti, kun The New York Times pyysi kommentoimaan Buttigiegin lausuntoa.

Pete Buttigieg on naiivi, kokematon ja kaikkitietävä, muut ehdokkaat protestoivat. Buttigieg oli noussut kuukausissa täydestä tuntemattomuudesta kansikuvapojaksi. Kuopiota selvästi pienemmän amerikkalaiskaupungin pikkuvanha pormestari oli alkanut toden teolla ärsyttää kilpakumppaneitaan.

 

”Olen tämän kisan ainoa vasenkätinen maltalaisamerikkalainen episkopaali-homo-millenniaali-sotaveteraani.”

 

BUTTIGIEG julkisti presidenttiehdokkuutensa tammikuussa 2019. Hän erottui selvästi harmaantuvien senaattorien joukosta ja tiesi sen.

”Olen ehdottomasti tämän kisan ainoa vasenkätinen maltalaisamerikkalainen episkopaali-homo-millenniaali-sotaveteraani”, hän sanoi.

”Mutta uskon, että juuri se kiinnittää huomion.”

Buttigieg oli oikeassa.

Demokraattien ehdokasasettelussa on mukana 17 yrittäjää, historiallisen monta esivaalikamppailun tässä vaiheessa. Aivan viime metreillä kisaan ilmoittautui vielä kaksi ehdokasta lisää: New Yorkin entinen pormestari, miljardööri Michael Bloomberg ja Massachusettsin entinen kuvernööri Deval Patrick.

Ennätysmäisellä ehdokasjoukolla on ollut vaikeuksia erottua toisistaan. He ovat joutuneet taistelemaan julkisuudesta.

Pete Buttigieg on nauttinut runsaasta julkisuudesta, hän on naurattanut katsojia myöhäisillan keskusteluohjelmien sohvilla ja antanut haastatteluja kaapelikanavilla. Muut ehdokkaat ovat joutuneet anelemaan äänestäjiltä dollarin mikrolahjoituksia. Buttigiegin kampanjalle on satanut niin paljon rahaa, että varainkeruussa häntä edellä on enää Vermontin 90 vuotias senaattori Bernie Sanders.

Tiedotusvälineet rakastavat Buttigiegin tarinaa: Hän syntyi vuonna 1982 South Bändissä, Indianassa, oli professorivanhempien ainoa lapsi. Opiskeli Harvardissa ja sitten arvostetulla Rhodos-stipendillä Oxfordissa. Valittiin 29-vuotiaana South Bendin pormestariksi, piti kautensa lopussa seitsemän kuukautta palkatonta vapaata palvellakseen Afganistanissa terrorismin vastaisessa yksikössä. Kertoi palattuaan julkisesti homoudestaan, mutta tuli silti valituksi toiselle kaudelle 80 prosentin äänienemmistöllä.

Koulussa Buttigieg oli luokkansa priimus ja yliopistossa politiikan laitoksen oppilaskunnan johtaja. Hän soittaa pianoa. Hän puhuu kahdeksaa kieltä, muun muassa arabiaa. Ja tietenkin hän on kääntänyt romaanin norjasta englanniksi Googlella, (Erlend Loen ei tunne tapausta).

Jos hänellä olisi enemmän mielikuvitusta, hän olisi itsekin kirjailija. Buttigieg on ihmepoika, jonka nimeä kukaan ei osaa lausua.

”Boot-edge-edge – He sanovat ’edge-edge’”, presidentti Donald Trump tavasi kampanjatilaisuudessaan toukokuussa.

”Kutsun häntä nimellä ’Buttabeep, Buttaboop’”, mediamoguli Oprah Winfrey sanoi The Hollywood Reporterin haastattelussa.

Buttigiegin [/bu:tɪdʒɪdʒ/] puolesta Oprah saa kutsua häntä miksi haluaa. Ehdokkaalle Oprahin maininta on parempaa kuin toinen sija mielipidemittauksissa, hän sanoi CNN-kanavalle toukokuussa.

 

KANNATUSMITTAUSTEN perusteella amerikkalaiset haluavat eläkeikäisen presidentin, yli 70-vuotiaan. Entinen varapresidentti Joe Biden ehti olla kansallisten esivaaligallupien vahva ykkönen jo kuukausia ennen kuin hän edes asettui ehdolle.

Massachusettsin senaattori Elizabeth Warren, 70, ja Bernie Sanders, 78, taas vuorottelevat kakkossijasta. Marraskuussa Bidenin kannatus oli 27 prosenttia, Sandersin 18 ja Warrenin 16 prosenttia. Kolmikon gallupjohto demokraattien ehdokaskisassa on ollut vakaa.

Muista ennakkosuosikeista ei voi sanoa samaa. Kongressin alahuoneen edustaja Beto O’Rourken olisi pitänyt pärjätä, mutta hän jätti kisan marraskuun alussa. Joulukuun alussa vetäytyi Kalifornian senaattori Kamala Harris, jonka suosio oli laskenut heinäkuusta lähtien. New Jerseyn senaattori Cory Bookerin kannatus ei ole helmikuun jälkeen noussut yli viiden prosentin.

Syyskuussa Pete Buttigieg kiri heidän ohitseen. Hänellä on nyt koko maassa noin kymmenen prosentin kannatus.

Aggressiivinen mediastrategia on toiminut. Mutta on toinenkin syy: Buttigieg on miellyttävä.

Hän on nuori, fiksu ja tulee Washingtonin ulkopuolelta. Hän on kotoisin konservatiivisesta keskilännestä, autioituvien teollisuuskaupunkien maailmasta. Hän käy kirkossa. Hänellä on hillittyä karismaa ja sympaattinen aviomies, Montessori-koulun opettaja Chasten Buttigieg. Pariskunnan koirat, Buddy ja Truman, on adoptoitu löytöeläintalosta ja niillä on oma Twitter-tili.

Buttigieg vetoaa etenkin valkoiseen, korkeasti koulutettuun keskiluokkaan. Elizabeth Warrenin fanit pitävät hänestä. Mutta Bernie Sandersin kannattajat inhoavat. Heidän mielestään Buttigieg edustaa kaikkea, mikä demokraattipuolueessa on vialla. He nimittävät häntä republikaaniksi.

Buttigieg on politiikassa Joe Bidenin tontilla: kumpikin tahtoo olla Barack Obama, käytännöllinen neuvottelija, joka tahtoo ymmärtää kaikkia osapuolia.

Syyskuussa Buttigieg määritteli itsensä maltilliseksi keskitien vaihtoehdoksi, vaikka sanookin olevansa myös edistyksellinen.

Hän on vähemmän radikaali ehdokas kuin Elizabeth Warren ja Bernie Sanders. He puhuvat maksuttomasta terveydenhuollosta kaikille, sellaisesta kuin Pohjoismaissa. Buttigieg puhuu maksuttomasta terveydenhuollosta – mutta vain niille, jotka haluavat sen. Toisin kuin Warren ja Sanders, hän ei ole purkamassa yksityistä sairausvakuutusjärjestelmää eikä antamassa opintolainoja anteeksi.

Hän kannattaa 15 dollarin minimipalkkaa, aborttioikeutta ja ammattiliittoja. Hän haluaa verottaa rikkaimpia, mutta toisin kuin Sanders tai Warren, ei epäröi vastaanottaa heiltä kampanjalahjoituksia.

Buttigiegin presidenttikampanjan suuret ideat liittyvät Yhdysvaltain demokraattiseen järjestelmään. Ensimmäinen on korkeimman oikeuden uudistaminen. Buttigieg haluaa lisätä korkeimman oikeuden tuomarien määrää ja muuttaa osan tuomarinimityksistä määräaikaisiksi. Hän uskoo, että silloin Yhdysvaltain korkeimpaan oikeusistuimeen ei keskittyisi liikaa toista puoluetta kannattavia tuomareita.

Nykyisessä järjestelmässä vallassa oleva puolue saa nimetä tuomarit. Korkeimman oikeuden tuomarin nimittäminen on poliittinen jättipotti, sillä tuomari istuu korkeimmassa oikeudessa käyttämässä ylintä lainsäädäntövaltaa kuolemaansa saakka.

Toinen suuri idea on presidentin vaalitavan muuttaminen. Yhdysvaltain presidentti ja varapresidentti valitaan epäsuoralla vaalitavalla. Osavaltiot asettavat valitsijamiehet, joiden määrä on suhteessa osavaltion asukaslukuun. Valitsijamiehet äänestävät sitä ehdokasta, joka on saanut osavaltion äänistä enemmistön. Joskus – kuten vaikkapa vuoden 2016 presidentinvaaleissa – se tarkoittaa, että eniten ääniä saanut ehdokas ei voitakaan vaaleja. Buttigiegin mielestä valitsijamieskokous on demokratian vastainen. Hän haluaisi, että presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla.

Vähemmistöjen mielestä valkoinen Buttigieg yritti omia rasismia kokeneiden ongelmat.

KIRKKO oli entisten orjien perustama ja pastori afroamerikkalainen kansalaisoikeusaktivisti. Pete Buttigieg oli pukeutunut hillittyyn tummaan pukuun. Hän oli tullut pastori William J. Barberin kutsusta. Presidenttiehdokas tarvitsi johdatusta.

Barber oli kutsunut kirkkoonsa kaikki ehdokkaat, jotka halusivat edistää köyhien asiaa. Kahdeksan demokraattia oli tavannut häntä jo kesällä. Buttigiegillä oli ollut muita kiireitä.

Hänen joulukuisella vierailullaan Pohjois-Carolinaan oli monta tarkoitusta: Mainostaa itseä pienituloisten ehdokkaana. Muistuttaa uskonnollisia äänestäjiä omasta vakaumuksesta. Ja ennen kaikkea puhutella afroamerikkalaisia.

Buttigiegin kannatus Pohjois-Carolinassa on ollut heikkoa. Etelä-Carolinassa se on ollut pahimmillaan nolla prosenttia. Joe Bidenin kannatus osavaltiossa on yli 30 prosenttia.

Yksikään demokraatti ei lähihistoriassa ole voittanut puolueen presidenttiehdokkuutta ilman afroamerikkalaisten kannatusta. Ehdokkaille tärkeimpiä ryhmiä ovat Etelä-Carolinan demokraatit, joista 60 prosenttia on afroamerikkalaisia. Afroamerikkalaiset äänestäjät ovat keskeisen tärkeitä siinä vaiheessa, kun demokraattien ehdokkaan pitäisi voittaa istuva presidentti Donald Trump.

Nyt Buttigieg kiertää osavaltiota. Kampanjatilaisuudet ovat pieniä. Buttigieg tahtoo tavoittaa eteläcarolinalaiset henkilökohtaisesti. Kun äänestäjät tutustuvat häneen kunnolla, he alkavat kannattaa häntä, tiimi uskoo.

Alku ei ole ollut lupaava. Viime heinäkuussa Buttigiegin tiimi julkaisi suunnitelman, jonka tavoitteena oli purkaa järjestelmällistä rasismia. Se tarjosi parannuksia kaikkeen: vankilajärjestelmän uudistamisesta julkiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Buttigiegin tiimi houkutteli keskeisiä Etelä-Carolinan vaikuttajia tukemaan suunnitelmaa ja alkoi levittää 400 nimen listaa sen tukijoista. Sitten paljastui, että allekirjoittajista 40 prosenttia oli valkoisia, eivätkä kaikki listalla olijat edes oikeastaan kannattaneet koko suunnitelmaa. Kaiken kruunasi pamflettiin liitetty kuva, jonka oli tarkoitus esittää afroamerikkalaista naista poikansa kanssa. Paljastui, ettei kuvassa ollut amerikkalaisia, vaan afrikkalaisia. Kuvapankista ostettu kuva oli otettu Keniassa.

Lokakuussa ilmaantui uusi ongelma. Joku Buttigiegin tiimistä vuoti julkisuuteen muistion mielipidemittauksista, jonka mukaan ehdokkaan homous voi olla kynnyskysymys mustille äänestäjille varsinkin Etelä-Carolinassa. Kuun lopussa Politico-verkkolehti julkaisi mielipidemittauksen, jonka mukaan Yhdysvallat oli vuonna 2008 valmiimpi hyväksymään presidentiksi afroamerikkalaisen kuin homoseksuaalin vuonna 2019.

58 prosenttia republikaaneista, 32 prosenttia sitoutumattomista ja 22 prosenttia demokraateista sanoi, ettei halunnut presidentiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvaa. Esimerkiksi naisehdokasta vastusti ”vain” 36 prosenttia republikaaneista, 15 prosenttia sitoutumattomista ja kahdeksan prosenttia demokraateista.

Syksyn aikana Pete Buttigieg on yrittänyt kääntää potentiaalisen ongelman edukseen.

”Minua ei ole koskaan syrjitty ihonvärini vuoksi. Mutta tiedän miltä tuntuu olla ulkopuolinen omassa maassaan”, Buttigieg sanoi vaalikeskustelussa marraskuun lopussa.

”Velvollisuuteni on auttaa heitä, joiden oikeudet ovat vaarassa, vaikka heidän kokemuksensa olisikin erilainen kuin minun.”

Se suututti monet etnisiin vähemmistöihin kuuluvat. Heidän mielestään valkoinen Buttigieg yritti omia rasismia kokeneiden ongelmat.

Joe Bidenin tueksi on asettunut 154 afroamerikkalaista tai latinalaisamerikkalaista poliitikkoa. Bernie Sandersia tukee 91 ja Elizabeth Warrenia 43.

Buttigiegin tueksi ilmoittautuneet ei-valkoiset mahtuisivat tilataksiin. Heitä on kuusi.

 

ENSI heinäkuussa demokraattipuolueen edustajat kerääntyvät Milwaukeen monitoimiareenalle valitsemaan puolueelle presidenttiehdokkaan. Siihen mennessä puolueen ehdokkaat ovat ehtineet kuluttaa esivaalikampanjassa rahaa ja toisiaan lähes puolitoista vuotta.

Varsinainen vaalitaistelu Donald Trumpia vastaan kestää vain muutaman kuukauden. Presidentinvaalit järjestetään 3. marraskuuta.

Koko alkuvuoden jatkuvassa esivaalien sarjassa demokraatit äänestävät delegaatteja eli edustajia kesän puoluekokoukseen. Eniten edustajia esivaaleissa kerännyt ehdokas voittaa.

Useimpien demokraattiehdokkaiden kohtalo selviää jo kauan ennen heinäkuuta. Karsinta alkaa helmikuun kolmannen päivän iltana Iowassa.

Silloin demokraateiksi rekisteröityneet iowalaiset kerääntyvät kokouksiin ympäri osavaltiota ja valitsevat puoluekokousedustajan sen perusteella, ketä ehdokasta he kannattavat. Valinta ilmoitetaan esivaalitilaisuudessa kävelemällä valtuutetun luo.

Osavaltion vaalikokouksiin osallistuu yhteensä noin 100000 ihmistä, he valitsevat puoluekokoukseen 49 edustajaa. Iowan delegaatit ovat vain prosentti kesän puoluekokouksen kaikista valtuutetuista.

Mutta Iowan tuloksella on paljon painoarvoa. Media jakaa ehdokkaat sen perusteella häviäjiin ja voittajiin, tukijat ja rahoittajat arvioivat suosikkinsa mahdollisuuksia. Muut alkuvaiheen osavaltiot, New Hampshire, Nevada ja Etelä-Carolina, ottavat Iowan tuloksesta herkästi mallia.

Vuonna 2008 Iowan vaalikokoukset nostivat demokraattien presidenttikisan kärkeen melko tuntemattoman ensimmäisen kauden senaattorin, Barack Obaman.

Nousukiitoa tavoittelevat ehdokkaat ovat lähettäneet osavaltioon satoja kampanjatyöntekijöitä, pystyttäneet kojuja ja toimistoja. Texasilainen ehdokas Marianne Williamson on muuttanut asumaan osavaltion pääkaupunkiin, Des Moinesiin. Hänen kannatuksensa osavaltiossa on nolla prosenttia.

Iowan mielipidemittauksia johtaa Pete Buttigieg. Hänen kannatuksensa osavaltiossa on noin 25 prosenttia, selvästi enemmän kuin muilla ehdokkailla.

Vuonna 2011 kukaan ei tuntenut miestä, joka pyrki South Bendin pormestariksi. Hän oli 29-vuotias ja hänellä oli outo nimi.

Esivaalin voittajaksi veikattiin huomattavasti vanhempaa ja kokeneempaa Ryan Dvorakia. Hän oli osavaltion poliitikko, tunnettu ja vetosi varsinkin työväenluokkaan.

Mutta Pete Buttigieg yllätti.

Hän keräsi rahaa yli kaksi kertaa enemmän kuin muut ehdokkaat. Hän kiri gallupien kärkeen. Dvorak aloitti vastamainoskampanjan: Buttigieg oli kokematon. Muut ohjailivat häntä.

Syyskuussa 2011 Buttigieg voitti esivaalit 55 prosentilla. Ja lokakuussa pormestarivaalit 73 prosentilla.