20. feb, 2020

Kuka paatunut konna se rikoksiaan tunnistaisi (tarkoittaa ilmaisumuotoa, tunnustaisi)

Jussi Pullinen HS

Julkaistu: 19.2. 19:28  Jätetään se tunnistussana tuomarin käyttöön.

 

Keskiviikkona Suomen poliittinen järjestelmä näytti voimansa. Suomalaisen tutkinnan keskiöön nousi lopulta politiikan sijasta äänensä korottaneen virkamiehen oikeusturva, kirjoittaa talouden- ja politiikantoimituksen esimies Jussi Pullinen

KAHDESSA hyvin erilaisessa maassa on viime aikoina käyty läpi tutkintaa kahden hyvin erilaisen poliitikon virkatoimista. Vaikka ne eivät ole läheskään sama asia, Suomen ulko­ministeriä Pekka Haavistoa (vihr.) ja Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia koskevien tutkintojen yhtäläisyydet ja erot ovat yhtä aikaa sekä varoittava että rauhoittava esimerkki – ainakin Suomelle.

TRUMPIN tapauksessa varoittavaa oli se, että juridisesta tutkinnasta näytti tulevan avoin politiikan teon väline. Maan poliitikot jakautuivat kahteen leiriin sen mukaan, mitä puoluetta he edustivat.

Lopulta Trump sai vapauttavan päätöksen omiensa äänillä. Se loi kuvan, että eniten väliä oli sillä, mitä mieltä poliittisesti oli Trumpista. Oikeudellinen arvio siitä, mitä Trump monimutkaisessa Ukraina-säädössään tarkalleen ottaen teki, näytti jäävän sivurooliin.

Kuva oli synkkä ja riita repivä: syytettä tukivat lähinnä ne, joille se oli poliittisesti tarkoituksenmukaista. Trumpia puolustivat ne, joiden oma poliittinen kohtalo oli sidottu häneen.

Prosessi on synkkä muistutus siitä, millaiseksi yhteiskunta menee, jos kahtiajako vain syvenee ja syvenee. Politisoitumisen hinta on yhteisten periaatteiden rapautuminen. Silloin politiikassa ei enää ole kyse yhteisten asioiden hoitamisesta yhdessä vaan katutappelusta, jossa vastustaja halutaan nujertaa.

ULKOMINISTERI Haaviston tapauksessa oli ainekset samanlaiseen kierteeseen.

Haavistoa koskevan muistutuksen laatineet kymmenen perussuomalaisten, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kansanedustajaa pyysivät valiokuntaa tutkimaan ministerin toimien laillisuutta neljässä asiassa. Ne kaikki kiertyvät al-Holin leirin palautussuunnitelmien valmisteluun ja siihen, ylittikö Haavisto asiassa tavalla tai toisella valtuutensa.

Leiri on poliittisesti herkkä asia, joka jakoi vuodenvaihteessa hallituspuolueitakin. Tuodaanko vain lapsia vai myös aikuisia, kysyttiin suorasukaisesti. Ihmeteltiin, oliko Haavisto yrittänyt toimia salassa tai painostaa virkamiehiä laittomuuksiin. Kun opposition edustajat laativat muistutuksen, vaara oikeudellisen selvittelyn näyttäytymisestä poliittisena välineenä oli ilmeinen.

KESKIVIIKKONA Suomen poliittinen järjestelmä näytti kuitenkin voimansa. Valiokunta totesi, että varsinaista al-Hol-politiikan hoitoa koskeneet asiat eivät antaneet aihetta tutkintaan.

LUE LISÄÄUlkoministeri Haaviston päätöksestä syrjäyttää konsulipäällikkö al-Hol -kiistassa esitutkinta, tutkinta voi kestää syksyyn saakka


Sen sijaan valiokunta pyysi yksimielisesti esitutkintaa siitä, toimiko Haavisto lainvastaisesti siirtäessään tehtävästään syrjään asiaa ministeriä hiertäneellä tavalla hoitaneen virkamiehen. Koska al-Hol-asiat oli poistettu virkamieheltä jo aiemmin, siirto näytti omituiselta. ”Kyllä täällä on käytetty sellaista sanaa kuin kosto”, valiokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) sanoi toimittajille.

Suomalaisen tutkinnan keskiöön nousi siis lopulta politiikan sijasta äänensä korottaneen virkamiehen oikeusturva.

Tämä on sinällään hienoa: neutraalia byrokratiaa on kaikki syyt suojata poliitikkojen mielivallalta, ja Haaviston toimet syytä perata huolella läpi. Jos ministeri olisi vapautettu tällaisesta epäilystä ilman viranomaisten tutkintaa, olisi valiokunta voinut näyttää toiseen suuntaan poliittiselta.

Toiseksi hienoa on myös se, että valiokunnan päätös oli suomalaiseen tapaan yksimielinen. Asiaa ei politisoitu, ja kommentit päätöksen jälkeenkin olivat hillittyjä.

JÄLJELLÄ on vielä Haavisto itse. Hänelle asialla voi olla myös poliittisia seurauksia. Haavisto on presidenttiveikkausten kestosuosikki, ja jo nyt on varmaa, että al-Holista hän tuskin pääsee koskaan kokonaan irti – sen verran sekavaa toiminta on ollut.

Kohtalokas tilanne ei välttämättä ole. Eduskunnan nykyinen puhemies Matti Vanhanen joutui perustuslakivaliokunnan pyytämään tutkintaan vuonna 2010 Nuorisosäätiö-jupakan vuoksi. Valiokunta katsoi lopulta, ettei asiassa tarvitse edetä. Sen jälkeen Vanhanen on ollut presidenttiehdokkaana ja on nyt arvostettu valtiomies.

Haavistosta emme vielä tiedä. Mutta jos Suomessa asiat ovat kunnossa, leima ei ole ikuinen. Sekin on vahvan hyväveli järjestelmän merkki.

 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/pekka-haavistolle-on-luvassa-vaikeuksia-vaikka-syytetta-ei-tulisi-jo-pelkka-esitutkinta-voi-katkaista-presidenttitien/?shared=1115046-21cf0570-4

22% suomalaisista kannattaisi näillä mittauksilla Haavistoa. Joo, on taas niitä ostoskeskuksessa tekemällä tehtyjä kyselyitä.

Vihreitten Haavistosta ei tule presidenttiä vilpilläkään. Kertokaa hyvät ihmiset ne perusteet miksi tuosta imettäjästä pitäisi tulla presidentti? (hyvä jos hät’hätiä huolitaan Venäjälle nahka alkkareissa kulkevaa nyssykkää edes kylään)