1. mar, 2020

Tekeviä käsiä, mutta millaisia?

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa osaajia ulkomailta, mutta tulijoille on oltava rehellinen: kaikki osaaminen ei ole yhtä arvokasta. Korkeakoulututkinto ei ole oikotie onneen.

”Näin se on, olen itsekin sen nähnyt työnantajana aikoinaan, ettei millään professorinkaan tittelillä peltitöitä tehdä, tarvitaan ammatti ja monen vuoden kokemus”

Ja sitten tuohon Anna-Lenan terävällä kynällä kirjoitettuun paikkansa pitävään juttuun.

NÄKÖKULMA 28.02.2020 06:00

ANNA-LENA LAURÉN

 KIRGISIALAINEN ystäväni haluaa muuttaa johonkin EU-maahan. Ykkösvaihtoehtoja ovat Ruotsi tai Suomi.

Moni hänen maanmiehensä toimii samoin. He matkaavat Ruotsiin ja hakevat turvapaikkaa, vaikka tietävät hyvin, etteivät sellaista saa. Turvapaikkapäätöstä odottaessaan he työskentelevät laittomasti esimerkiksi rakennusalalla.

Tapasin kerran Biškekissä erään nuoren miehen, joka oli toiminut juuri näin. Hän oli lopulta joutunut palaamaan kotimaahan, mutta se ei näyttänyt häntä harmittavan.

Turvapaikkapäätöstä (ja valitusprosessia) odottaessa oli kulunut pari vuotta. Siinä ajassa hän ehti tienata rakennuksilla paljon enemmän kuin olisi koskaan pystynyt ansaitsemaan Kirgisiassa.

Hän suunnitteli jo palaavansa jossain vaiheessa Ruotsiin ja toistavansa tempun. Miehen suhtautumisensa turvapaikkapolitiikkaan oli täydellisen pragmaattinen: hyödynnän sen, mikä on mahdollista.

 

OLEN varoittanut ystävääni, ettei tuollainen ajattelu johda mihinkään. Jos todella haluaa muuttaa Eurooppaan etsimään parempaa elämää, kannattaa opiskella sellainen ammatti, jonka osaajista on pulaa. Esimerkiksi sairaanhoitajia tarvitaan kaikkialla Euroopassa.

Neuvo kuulosti hänestä järkevältä. Hän päättikin selvittää mahdollisuuksia opiskella sairaanhoitajaksi jossakin EU-maassa.

Parin viikon kuluttua hän sanoi minulle: sairaanhoitaja on varmaan ihan hyvä ammatti, mutta haluan vielä opiskella yliopistolla. Että olisi korkeakoulututkinto.

Ystävälläni ei ollut käsitystä siitä, mitä hän tarkalleen haluaisi opiskella. Kerroin hänelle, että Suomi on täynnä ihmisiä, joilla on korkeakoulututkinto, mutta jotka eivät silti saa oman alansa töitä.

Lännessä ei tällä hetkellä ole pulaa akateemikoista, vaan osaavista käsistä. Työmarkkinoille pääsy edellyttää ammattitaitoa.

 

SUOMESSA puhutaan usein korkeasti koulutetuista ulkomaalaisista, jotka joutuvat ajamaan taksia. Ilmiötä pidetään osoituksena siitä, etteivät työmarkkinamme toimi toivotulla tavalla. Tämä taas perustuu oletukseen siitä, että korkeakoulututkinto on automaattisesti arvokas riippumatta siitä, mistä tutkinnosta on kyse ja missä se on suoritettu.

Entisissä neuvostomaissa taas törmää koko ajan juristeihin. Heitä työskentelee taksikuskeina, hotellien vastaanotoissa ja myyjinä.

Tämä johtuu siitä, että juristeja koulutetaan liikaa. Iso osa tutkinnoista on myös todella heikkotasoisia. Juristiksi voi opiskella etänä ja loppututkinnon voi myös halutessaan ostaa.

On valitettava tosiasia, että köyhässä ja korruptoituneessa maassa suoritettu korkeakoulututkinto ei yleensä ole Suomessa edellytetyn tasoinen. Ja vaikka olisikin, mikään ei takaa, että juuri kyseiselle osaamiselle on tarvetta.

 

KÄSITYS siitä, että korkeakoulututkinto on vapaalippu valoisaan tulevaisuuteen, on peräisin sotienjälkeisiltä vuosilta.

Sen jälkeen yhteiskunta on muuttunut perinpohjaisesti, mutta monet eivät näytä edelleenkään havahtuneen tähän tosiasiaan.

Ei ole mikään yllätys, että ulkomaalainen metallimies saa Suomessa heti työpaikan, mutta juristi ei.

Tehtaalla voi työskennellä ilman täydellistä kielitaitoa, kunhan alan ammattitaitoa ja kokemusta löytyy. Juristina maan kieli pitää olla hallussa erinomaisesti, muuten alalle ei ole mitään asiaa.

Suomalaiset yliopistot yrittävät nykyään houkutella ulkomaisia opiskelijoita tarjoamalla kokonaan englanninkielisiä opinto-ohjelmia.

Lopputuloksena koulutamme ihmisiä, jotka eivät voi jäädä opintojensa jälkeen Suomeen, koska eivät opi maan kieltä, eivätkä siksi saa työtä loppututkinnon jälkeen. Onko tämä järkevä resurssien käyttöä?

Yhä useammin vaaditaan, että kielivaatimuksista pitäisi tinkiä, jotta ulkomaalaiset saisivat helpommin työtä.

On toki olemassa aloja, joilla ei välttämättä tarvitse osata hyvin suomea (tai ruotsia). Jossain vaiheessa kieli on joka tapauksessa opittava, jos haluaa integroitua. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä parempi.

Suomi ei pärjää tulevaisuudessa ilman ulkomaista työvoimaa. Tulijoita on paljon, siksi on tärkeää olla alusta asti rehellinen: minkälaista työvoimaa haetaan, ja mitä taitoja tulijalta edellytetään.