22. apr, 2020

Tommi Parkkosen juttu. Iltalehti eilen.

Business Finland on tehnyt koronatukirahoitustyönsä täysin ohjeiden ja lakipykälien mukaan, ja epäonnistunut kansan silmissä surkeasti.

Pohjalainen työkaluyhtiö IKH, jolla on voitonjakokelpoisia varoja 121,4 miljoonaa euroa, kassassa 18 miljoonaa euroa ja joka on juuri jakanut omistajilleen 6 miljoonan euron osingot.

Lukuisia kovapalkkaisia ex-poliitikkoja työllistävä konsultti- ja viestintätoimisto Miltton, joka avoimesti kehuu tehneensä 4,1 miljoonan euron liikevoiton.

Pariskunnan yhteinen pieni liikkeenjohdon pöytälaatikkokonsulttitoimisto, jonka toinen omistajaosapuoli tienaa Postin toimitusjohtajana 37 500 euroa/kk.

Europarlamentaarikon (kok) vaimon blogipalsta, jossa kaupallisen yhteistyön voimin kerrotaan teinijälkeläisen käymisestä suihkussa. Ja myydään suklaata.

Seitsemän työntekijää työllistävä ravintoloitsija, joka on hallituksen sanelupäätöksen vuoksi joutunut sulkemaan ravintolansa ovet ja lomauttamaan työntekijänsä (myös sen yksinhuoltajan Mähösen Sirpan, jolta on lähdössä vuokra-asunto alta, kun ei ilman työtä ole varaa maksaa ay-liikkeen herra Kojamolle ylihintaista vuokraa vantaalaisesta lähiökaksiosta), mutta joka joutuu silti maksamaan liiketilansa vuokran ja vielä valtiolle anniskelulupamaksun anniskeluista, joita hän ei voi anniskella.

Ja nyt sitten lyijy- tai mieluiten tussikynä käteen ja rasti tietokoneen näytöllä siihen ruutuun, joka mielestäsi ansaitsee yhteiskunnalta 100 000 euron koronatukirahan.

Business Finlandin 100 000 euron koronatukipäätöksiä on syystäkin ihmetelty ja kritisoitu.

Niitä kun ovat saaneet edellisistä esimerkeistä lähtökohtaisesti kaikki muut paitsi yksinhuoltaja Mähösen Sirpan työnantaja.

Mutta kuten elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) totesi tiistaina Iltalehdelle, Business Finland ja sen virkamiehet ovat tehneet tähän saakka tukipäätöksensä voimassaolevien lakien perusteella - antamalla rahaa kehittämishankkeisiin, ei koronatappioiden kattamiseen.

Virkamiehet eivät täysin ymmärrettävästi ole voineet kiertää lakipykäliä. Vaan Business Finland ei lähtökohtaisesti ole ollut oikea organisaatio, jolla olisi ollut riittävää osaamista ja lakipykäläselkänojaa tehdä pikapäätöksiä poikkeusolojen rahoituspäätöksiä.

Siitä tehtiin väkisin ja pika-aikataululla sellainen.

Ja sitten pakollinen sivuleikkaus: Kuten ei ollut Huoltovarmuuskeskuksessakaan riittävää osaamista tehdä pikapäätöksiä poikkeusolojen suojavarusteostoksista.

Mitkä molemmat toteamukset luonnollisesti herättävät muutamia näsäviisaita kysymyksiä suomalaisten virkamiesten osaamisesta hätätilanteissa.

– On syntynyt tilanne, jossa on esitetty vahvasti epäilystä tukien jakamisesta, ja se ei ole kenenkään etu, elinkeinoministeri Lintilä perusteli Iltalehdelle päätöstään aloittaa sisäinen tutkinta Business Finlandin koronatukipäätöksistä.

”Esitetty vahva epäilys” on näppärästi muutettavissa likilegendaariseen politiikan perusopin muotoon ”niin on, miltä näyttää”.

Ja Business Finlandin jakamat tuet näyttävät yhtä likilegendaarisen veronmaksajakansalaisen Mähösen Sirpan silmiin röyhkeiltä naamamärkäräteiltä: koronavirustaloustaantuman vuoksi kärsivät nöyrät perusduunarit saavat jatkossakin kärsiä, kun miljonäärikonsultit röyhkeästi tyhjentävät Business Finlandin tukikassan.

– Hei, nyt me saamme ihmisten hädällä ilmaista rahaa!

Tuo on lyhennetty sitaatti erään miljonäärikonsultin itseironisesta, mutta silti puolirehellisestä toteamuksesta.

Koronavirusepidemia onkin näyttänyt - kaikessa raadollisuudessaan - suomalaisten bisnespomojen häikäilemättömän ahneuden. Ja opportunismin.

Vaikka koronakriisi ei olisi vaikuttanut yhtiön talouteen ja tulevaisuuteen millään tavalla, otetaan valtiolta kaikki ilmainen raha mikä saadaan.

Sitä toki kutsutaan ns. bisnesvaistoksi, jolla on perinteisesti tehty paljon rahaa, mutta tässä ihmiskuntatilanteessa se näyttäytyy vain härskinä ja itsekkäänä rahastuksena.

– Jokaisen tulisi näinä aikoina pohtia onko se raha pois joltain, joka tarvitsisi sitä enemmän, elinkeinoministeri Lintilä sanoi valtion tukieuroista tiistaina.

Elinkeinoministerin täytyy tietysti olla korrekti ja sanoissaan kieli keskellä suuta elinkeinoelämän suuntaan, mutta viesti rivien välissä oli selkeä: hyvää tulosta koronakriisin keskelläkin tekevien yritysten koronakriisitukihakemukset ovat pois Mähösen Sirpan työnantajan tukirahatoiveista.

Ja kuten eräs ministeriö- ja hallituslähde - kuten on tapana kuvailla - totesi tiistaina:

– Onhan tämä ihan v***n älytöntä. Me annamme yhteiskunnan rahaa yrityksille, jotka tuottavat hyvin rahaa omistajilleen, mutta eivät työllistä duunareita tässä koronakriisissä. Eikös tukirahojen tarkoitus ollut saada ihmisille töitä eikä antaa lapiolla rahaa osakkeenomistajille?

Niin on, miltä näyttää.

TOMMI PARKKONEN

 

tommi.parkkonen@iltalehti.fi

Kommentti perään.                                                                                                                  Kun kolmatta tuhatta pikkupajaa sai myös jyviä laariin, tuskin se sillä on hyvä. Ei se oikein auta, kun niitä jyviä pitäisi saada joka kuukausi. Nimittäin tässä on vielä pitkä aika normalisoitumiseen.

Muutenkin kumma vedätys. Onko Business Finland näillä verirahoilla nyt takaamassa itselleen etuoikeuden niihin yrityksiin, jotka saattavat mennä konkurssiin?