Tosikoillekin totuuksia.

10. aug, 2020

 

 

Walter Russell Mead, The Wall Street Journal

 

Julkaistu: Hesarissa 2:00, Päivitetty 6:38

KAHDEKSAN kuukautta sen jälkeen kun uusi koronavirus ryöstäytyi käsistä Kiinan Wuhanissa, se on synnyttänyt ennen kokemattoman taloudellisen ja sosiaalisen häiriötilan.

Kansantaloudet horjuvat ympäri maapallon ja lisää tuhoa on tulossa. Kymmenet miljoonat ovat menettäneet työpaikkansa ja miljoonat nähneet elinikäisten säästöjensä katoavan hallitusten pakottaessa ravintolat, baarit ja muut pienet yritykset sulkemaan ovensa.

Varakkaat yhteiskunnat voivat toistaiseksi painaa ja pumpata talouksiinsa rahaa ja toivoa rajoittavansa sen avulla sosiaalisia ja taloudellisia vahinkoja. Sellaisia toimia ei kuitenkaan voida jatkaa ikuisuuksiin.

Ensimmäistä kertaa 1940-luvun jälkeen poliittiset vallanhaltijat kaikkialla maailmassa kohtaavat taloudellisten ja poliittisten haasteiden hyökyaallon, joka saattaa olla liikaa järjestelmään rakennettujen turvaverkkojen kestävyydelle.

Köyhemmissä maissa tilanne on pahempi. Pandemia riehuu kontrolloimattomana halki Etelä-Afrikan ja Brasilian kaltaisten maiden.

Alhaiset raaka-aineiden hinnat, ulkomailla asuvien maanmiesten hiipuvat rahalähetykset ja teollisuustuotteiden kysynnän lasku yhdistyvät pääomapakoon. Näin luodaan ennen kokematon taloudellinen shokki.

Libanonin ja Etiopian kaltaisten maiden edessä häämötti vakava kriisi jo ennen pandemiaa. Nyt ne kamppailevat yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi.

MEIDÄN on pakko toivoa, että pelastajaksi tulee tiede kehittämällä rokotteen tai lääkkeen ennen kuin resurssimme loppuvat.

Maailman väännellessä käsiään ja odotellessa ihmepelastusta meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei pandemian loppuminen merkitse paluuta kylmän sodan aikakauden jälkeiseen, verrattain vakaaseen maailmaan.

 ”Meidän on pakko toivoa, että pelastajaksi tulee tiede.”

Hallitusten ja muiden instituutioiden on aina ollut pakko hoitaa vaikeita haasteita, joita ne eivät ole voineet ennakoida. Sairaus, nälänhätä ja barbaarien invaasiot lankesivat odottamatta sellaisten yhteiskuntien osaksi, jotka usein kamppailivat tiukasti vain jäädäkseen eloon.

Teollinen vallankumous toi mukanaan uusia vaaroja kuten paniikkikohtauksia rahamarkkinoilla, suhdannesyklin ja yhteiskunnallisia mullistuksia. Miljoonat jättivät maanviljelyn ja oppivat luottamaan nykyaikaiseen talouteen henkensä pitimiksi.

Vanhaa järjestystä haastaneet vallankumoukselliset poliittiset liikkeet saattoivat olla yhtä tuhoisia ja salaperäisiä kuin entisaikojen rutot tai nälänhädät.

TOISEN maailmansodan jälkeen, ydinsodan uhan häälyessä taustalla, vahvistui olettamus, jonka mukaan ihmiskunta pystyi hoitelemaan useimmat luonnonkatastrofit, terveysongelmat ja suhdanteiden vaihtelut.

Se ei ollut utopiaa, mutta elämä näytti paremmin ennustettavalta kuin ennen. Neuvostoliiton kaatuminen siirsi ydinsodan uhan taustalle ja länsimaiden itseluottamus nousi uusiin korkeuksiin.

Viimeisten 30 vuoden aikana maailma on kehittänyt ja yksityiskohtia myöten organisoinut valtavan monimutkaisen, poikkeuksellisen tehokkaan ja äärimmäisen dynaamisen globaalin sivilisaation.

Historian suuriin kulkutauteihin verrattuna lievä pandemia osoittaa, että tämän globaalin sivilisaation monimutkaisuudesta on tullut uusien haavoittuvuuksien lähde.

Ja koska useiden instituutioiden oikeutus riippuu niiden kyvystä ratkaista ongelmia nopeasti ja tehokkaasti, covid-19 haastaa poliittisia johtajia ja instituutioita tavoilla, joista ne eivät pysty helposti selviytymään.

 

MAAILMAN on pakko tottua tähän tunteeseen. Pandemian perintönä tulevat kriisi ja kaaos – ja inhimillisen sivistyksen kehityskulku on muuttunut tavoilla, jotka koettelevat poliittisia johtajia ja talouspolitiikan tekijöitä vakavammin kuin mikään sitten toisen maailmansodan.

Osittain syynä on suurvaltojen välisen kilpailun paluu, mikä tuo uusia riskejä ja komplikaatioita kansainväliseen järjestelmään.

Vielä perustavampaa laatua oleva syy on informaatiovallankumous. Se alkaa repiä maailmaa yhtä perinpohjaisella ja traumaattisella tavalla kuin teollinen vallankumous repi 1800-luvun maailmaa.

Informaatioteknologian tuoma mullistus työpaikalla on ollut yksi pandemian valoisa puoli. Se on antanut monille yrityksille ja tärkeille instituutioille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa, vaikka niiden avainhenkilöt ovat pysyneet kotona.

 ”Maailman on pakko tottua tähän tunteeseen.”

SAMA mullistus kuitenkin ruokkii myös monia yhteiskuntaa horjuttavia voimia: vakaat teolliset työpaikat ovat vähentyneet, talouden muutos on kovertanut ontoiksi monia kokonaisia seutukuntia, ammattimainen journalismi on luhistunut kasaan ja sosiaalinen media lähtenyt vahvaan nousuun.

Perinteinen vähittäiskauppa on romahtanut ja edessä häämöttää laajoja työpaikkojen menetyksiä robottiautojen ja muiden teknologiainnovaatioiden tullessa markkinoille.

Koko joukko 2000-luvun ongelmia uhkaa haudata alleen sekä kansallisen että globaalin hallinnon instituutiot: Kiinan nousu uudenlaiseksi taloudelliseksi ja geopoliittiseksi haastajaksi, kiihtyvä kilpavarustelu kyber- ja biologisissa aseissa, populismin ja nationalismin maailmanlaajuinen nousu ja kasvavat riskit, joita aiheuttavat huonosti ymmärretyt haavoittuvuudet ja suhteet levottomilla ja nopeasti muuttuvilla finanssimarkkinoilla.

MIKÄ tahansa niistä voi suistaa maailman kriisien ja konfliktien kierteeseen, joka muistuttaa 1900-luvun ensimmäistä puoliskoa.

Covid-19 ei niinkään ole ohimenevä, satunnainen häiriötekijä, jonka jälkeen maailma palaa vakauden tilaan. Virustauti on edessä olevien haasteiden kenraaliharjoitus.

Historia kiihdyttää vauhtiaan ja edessä olevat kamppailut tulevat vakavasti testaamaan niitä johtajia, arvoja, instituutioita ja ideoita, jotka yhteiskuntaa ohjaavat.

 

 

8. aug, 2020

 

Kulmuni ei ole ollut valovoimainen puheenjohtaja. Hänen julkinen esiintymisensä on ollut huonoa. Hän on antanut itsestään vaikutelman takakireänä ja vaikeasti lähestyttävänä tyyppinä, joka papukaijamaisesti ja ulkoa opetellun tuntuisesti toistelee teesejään.

Hän ei vaikuta kovin aidolta tyypiltä.

Ja kaiken tämän kruunaa onneton koulutuskohu, joka johti Kulmunin eroon valtiovarainministerin tehtävästä.

Nykykannatuksen valossa on entistä vaikeampaa nähdä, että keskusta nousee suosta puheenjohtajaa vaihtamalla. Syyt ovat syvemmällä.

Keskusta teki kardinaalivirheen, kun se lähti historiallinen vaalitappio niskassaan mukaan Antti Rinteen (sd) vihervasemmistolaiseen hallitukseen, jonka työtä jatkaa nyt Sanna Marinin (sd) hallitus. Hallituksessa keskusta leimautuu vihervasemmiston aisankannattajaksi, vaikka puolueen edustajat toistavat toistamistaan, että keskusta sai kaikki keskeiset tavoitteensa hallitusohjelmaan.

Se ei peitä kuitenkaan sitä tosiseikkaa, että moni keskustan kannattaja näkee puolueen olevan nyt väärässä seurassa. Keskustan hallituskumppaneiden vihervasemmistolainen ideologinen vyörytys on saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, ettei se voi olla vaikuttamatta äänestäjien kuvaan keskustasta.

On muuten hyvin kuvaavaa, että tästä keskustassa ei käydä keskustelua juuri lainkaan, ei ainakaan julkisesti. Ehkä sen aika tulee vielä.

Lähde, Iltalehti 07.08.2020

 

 

 

6. aug, 2020

 

Ministeri Pekonen: Etätyösuosituksen päivittämistä aiheellista arvioida uudelleen

Kotimaa  STT

Valtioneuvoston suositus laajalle etätyön tekemiselle päättyi 1. elokuuta.

Koronatartuntamäärien kasvu antaa aihetta arvioida etätöiden jatkamista niillä työpaikoilla, joilla se on mahdollista, kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) Twitterissä.

Pekonen on pyytänyt tänään etätyösuosituksen päivittämistä, asiaan palataan hänen mukaansa pian.

Valtioneuvoston suositus laajalle etätyön tekemiselle päättyi 1. elokuuta. Hallitus kertoi arvioivansa etätyösuosituksen tarvetta uudelleen, jos epidemiatilanne sitä edellyttää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi tänään 29 uudesta koronavirustartunnasta Suomessa.

Päätös tehtiin viimeyönä sopimuksen jatkamisesta yhdellä vuodella.

 

 

5. aug, 2020

 

Kuva ei liity tähän juttuun.

Kverulantti hakee oikeutta: ”He eivät hyväksy tuomioistuimen ratkaisua, koska kokevat sen epäoikeudenmukaiseksi. Tunne epäoikeudenmukaisuudesta ja halu korjata se on voimakkaampi kuin ’järjen’ ääni, joka kertoo, että parempi olisi vain jatkaa elämäänsä.”

Kverulantit ovat rettelöitsijöitä: ”Viisas luopuu ennen rahastaan kuin rauhastaan. Jos asia on vähäinen, myöntäkää kaikki ja maksakaa pois, vaikka olisitte oikeassa ja tuttava juristi vahvistaisi asian. Asia voi olla ongelmallinen, jos kimpussa on paha naapuri ja asia, milloin mikäkin. Silti: aito kverulantti saa orgasmin, jos hänelle sanoo vastaan. Hän pyrkii juuri siihen.”


Alla esitetyt seikat lainattu vanhasta, mutta yhä ajankohtaisesta julkaisusta, Defensor Legis, 69, 1988, jossa entinen oikeusasiamies Lauri Lehtimaja kertoo näkökohtia virkamiehen oikeudellisesta asemasta oikeusasiamieheen nähden.

Virkamiesten lainvastaisia toimia selvitetään eri tavalla kuin muiden kansalaisten. Yleensä ainoastaan vakavimmat virkarikokset johtavat poliisin toimittamaan täydelliseen esitutkintaan. Useimmat virkavirheet selviävät ns. laillisuusvalvonnassa, jota harjoittavat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies.

 Jos kantelija on tunnettu kverulantti, saatetaan aluksi tyytyä esimerkiksi puhelintiedusteluun. Laillisuusvalvonnassa noudatetaan kuitenkin kanteluihin nähden varovaisuusperiaatetta: Epätodennäköinenkin väite pyritään ottamaan vakavasti, jos se ylipäätään on mahdollinen.

 Käytännössä minimaalisuusperiaate on merkinnyt sitä, että yksittäiseen virkamieheen kohdistuva syytteenvaara on jäänyt oikeusasiamiehen harjoittamassa laillisuusvalvonnassa melko etäiseksi, usein jopa teoreettisluontoiseksi.

Kun odotettavissa oleva reaktio on todennäköinen (eli reaktion vaara vähäinen), pyydetään yleensä selitys, eikä enää selvitystä.

Selitys on jo määritelmän mukaan nimenomaan puolustautumista eli ”advoseerausta” omassa asiassa, toisin sanoen asioiden selittämistä parhain päin ja lieventävien asianhaarojen esiintuomista. Virkatoimen virheellisyyttä ei tässä vaiheessa useinkaan käy kiistäminen, koska faktat puhuvat puolestaan. Selitysstrategiat voivat olla erilaisia. Esimerkiksi:

    • tahallisuus kiistetään ja myönnetään enintään tuottamus,
    • taitamattomuus selitetään varomattomuudeksi tai ymmärtämättömyys huolimattomuudeksi,
    • tulkinnanvaraisissa tapauksissa tosiasiallinen varomattomuus saatetaan jälkikäteen selittää myös tietoiseksi laintulkinnaksi,
    • oman tietoisen laintulkinnan osoittauduttua erheelliseksi se voidaan jälkikäteen naamioida myös varomattomuudeksi,
    • tuodaan esiin subjektiivisesti lieventäviä seikkoja, esim. yksityiselämän vaikeuksia.

 

Kun oikeusasiamies pyytää virkamieheltä selvitystä jonkin asian takia, virkamiehen on virkavastuulla pysyttävä totuudessa ja kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä.

Jos kuitenkin asia on senlaatuinen, että virkasyytteen vaaraa on pidettävä todellisena, hän voi vaieta itselleen epäedullisista seikoista.

Jos näyttönä on kantelijan sana virkamiehen sanaa vastaan, virkamies yleensä vetää pidemmän korren.


Totean tässä lopuksi, että sikäli kuin olen ihmisten tekemiin kanteluihin perehtynyt, niin heidän joukossaan on eräänlainen ryhmä.

En tarkoita ryhmää, jonka jäsenet tuntisivat toisensa, vaan ryhmää, jota yhdistää tietty tapa toimia. Tuohon ryhmään kuuluvat lähettävät kantelunsa/valituksensa/näkemyksensä tiedoksi mahdollisimman monelle taholle.

He kaiketi kuvittelevat, että siten asialla on suurempi mahdollisuus saada julkisuutta, vaikka käytännössä mitään julkistamisen arvoista ei olisi.

Media on jo vuosia sitten reagoinut tavallaan tuohon ryhmään. Jos nimittäin media saa ”kverulantilta” vaikkapa sähköpostia, jolla on monta vastaanottajaa, niin se tulkitaan ns. kiertokirjeeksi, jolloin se päätyy roskakoriin.

Lähde: Juhani Vehmaskangas 

 

 

4. aug, 2020

 

On aikoihin eletty. Ennen vanhaan tällaiset perseilijät ja itsensä paljastajat kriminalisoitiin,    ja pistettiin vielä 60-luvulla suljettuihin laitoksiin. Sota aikana laihemmat lähti uunin kautta,paksummat saattoivat ensin viuhahtaa saippuatehtaalle.

Nämä ovat juuri sitä nykysortin sakkia, jotka äänestävät vihervasemmistoa, viherhinttejä, feministejä ja muita outoja. Ei tarvitse nikotella, historia on täynnä vapaata lähde tietoa.

-------------------------------------------

Ja sitten vielä melko outoa tuo sekopäitten toiminta Saksassa. 20 000 osoitti viime lauantaina mieltään hallituksen korona määräyksille?

Vieläpä enemmistö osanottajista ilman minkäänlaista itsensä suojaavaa varustusta.

-Ja ne, jotka olivat naamioituneita, rikkoivat ikkunoita ja varastelivat kaupoista.