4. jul, 2020

Mikä tässäkin jutussa muka maksaa?

Kahdeksan myyttiä taloudesta: HS esittelee väitteet, joita hoetaan, vaikka ne eivät ole totta

Useat väitteet taloudesta eivät saa vahvistusta tieteellisistä tutkimuksista. HS poimi kahdeksan väitettä, jotka ovat tutkimusten perusteella virheellisiä tai kyseenalaisia.

 

Yleiset talouteen liittyvät väärinkäsitykset koskevat muun muassa verotusta, vientiä ja työttömyyttä.

TALOUSPOLIITTISESSA keskustelussa esiintyy usein väitteitä, jotka ovat tieteellisten tutkimusten mukaan joko virheellisiä tai kyseenalaisia.

Sen lisäksi keskustelussa vilisee arvostuksenvaraisia näkemyksiä – siis sellaisia, joita ei voi sinänsä osoittaa virheelliseksi tai kyseenalaisiksi, koska ne perustuvat esittäjän arvoihin.

Yhdelle on tärkeämpää vähentää työttömyyttä, kun taas toiselle on tärkeämpää lisätä työllisyyttä. Lopputulos on yleensä likimain sama, ja molemmat tavoitteet ovat kansantaloudellisesti kannatettavia, mutta keinot niiden saavuttamiseksi ovat usein erilaisia.

Suomalaisessa talouspolitiikassa suuri painoarvo on etujärjestöjen ja ammattiliittojen näkemyksillä. Niiden tehtävänä on luonnollisesti esittää väitteitä, jotka turvaavat jäsentensä edut. Toki etujärjestöillä ja ammattiliitoilla on myös tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä.

HS esittelee tässä artikkelissa taloudesta kahdeksan yleistä väitettä, jotka eivät sellaisenaan pidä paikkaansa.

Väitteitä ovat kommentoineet Aalto-yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola, Helsingin yliopiston taloustieteen professori (1.8. alkaen) Niku Määttänen ja Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti.

Suomi elää viennistä

Ulkomaankauppa ei itsessään ole talouskasvulle yhtään tärkeämpää kuin kotimaassa käytävä kauppa.

Tavaroiden ja palveluiden vienti ulkomaille on kuitenkin erityisesti pienille kansantalouksille tärkeä keino hyödyntää osaamistaan. Vientimarkkinoilla yritykset hyötyvät suurtuotannon eduista, koska valmistuksen kiinteät kustannukset, joita ovat esimerkiksi tuotekehityksen kustannukset, supistuvat markkinoiden kasvaessa.

Kun yritykset erikoistuvat siihen, mitä ne parhaiten osaavat, osaaminen voidaan monistaa yhä suuremmille markkinoille. Sen seurauksena tuotanto tehostuu ja työn tuottavuus kasvaa.

Suomesta vietävien tavaroiden ja palveluiden viennin arvo oli viime vuonna 40 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Emme elä pesemällä toistemme paitoja

Paitojen peseminen on palvelua. Väite perustuu ilmeisesti näkemykseen, jonka mukaan tavaroiden valmistaminen eli teollinen tuotanto olisi talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää kuin palvelujen tuottaminen.

Väite ei pidä paikkaansa siksi, että kuluttajat päättävät, mitä he ostavat. Tavaroita ja palveluja ei siksi voi asettaa talouspolitiikassa keskinäiseen tärkeysjärjestykseen.

Viime vuosikymmeninä kysynnän rakenne on siirtynyt Suomessa tavaroista yhä enemmän palveluihin, koska palkansaajien tulot ovat kasvaneet.

Tavaroiden kulutus ei ole Suomessa itse asiassa kasvanut enää 2010-luvulla, vaan kysynnän kaikki kasvu on kohdistunut palveluihin. Jos tarkastellaan maailmantaloutta, teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta supistuu ja palvelujen osuus kasvaa.

Tekniikan kehitys on työttömyyden syy

Tekniikan kehitys tuhoaa työpaikkoja mutta synnyttää samalla uusia.

Suomen taloushistoria osoittaa, että uutta työtä on syntynyt liki samalla vauhdilla kuin vanhaa on kadonnut. Jos suhdannevaihteluja ei oteta huomioon, työttömyys ei ole kasvanut merkittävästi, vaikka tekniikka on kehittynyt.

Tekniikan kehittyminen edistää myös yritysten uudistumista.

Maahanmuutto lisää työttömyyttä

Maahanmuuton vaikutus työttömyyteen on epäselvä, mutta se lisää työllisyyttä. Maahanmuutto kasvattaa työn tarjontaa, mikä saattaa pienentää palkkoja. Toisaalta maahanmuutto myös kasvattaa työn kysyntää, sillä maahanmuuttajatkin ovat kuluttajia.

Siten maahanmuutto lisää työllisyyttä, mikä taas kasvattaa valtion verotuloja.

Maahanmuuton vaikutus työttömyyteen riippuu työn kysynnän ja tarjonnan lisäysten suhteesta. Työn kysyntä ja tarjonta puolestaan vaihtelevat, ja niihin vaikuttavat hyvin monet asiat.

Työttömyys voidaan poistaa työaikaa lyhentämällä

Väite on väärä, koska työn määrä kansantaloudessa ei ole vakio vaan se vaihtelee.

Työajan lyhentäminen vähentää tunneilla mitattua työn tarjontaa. Kun työn tarjonta vähenee, palkat kasvavat. Se on omiaan vähentämään työllisyyttä.

Työajan lyhentämisen vaikutus työttömyyteen on epäselvä ja riippuu siitä, kuinka paljon työn kysyntä vähenee suhteessa työn tarjontaan.

Valtiontalouden pitää olla suu säkkiä myöten

Suomessa harjoitettiin 1980-luvulle saakka finanssipolitiikkaa, jonka keskeinen ajatus oli valtiontalouden tulojen ja menojen tasapainottaminen. Sitä voi kutsua sananlaskun mukaan ”suu säkkiä myöten” elämiseksi.

Yhä edelleen valtion tulojen ja menojen tasapainottaminen herättää voimakkaita mielipiteitä, jos keskustelun aiheena on valtion velanoton järkevyys.

Valtiontaloudessa pitäisi olla periaatteena, että menoja supistetaan talouden kasvaessa vakaasti ja voimakkaasti. Vastaavasti menoja pitäisi lisätä talouskasvun hidastuessa tuntuvasti sekä taantumassa, jolloin talous supistuu.

Keskeinen ajatus on tasoittaa suhdannevaihteluja. Tällainen suhdannevaihteluja tasaava finanssipolitiikka edistää ajan mittaan talouskasvua ja hyvinvointia.

Talouskasvu ei lisää tyytyväisyyttä elämään

Tyytyväisyys elämään kasvaa kaiken aikaa tulojen kasvaessa.

Selitys on yksinkertainen: varakkailla ihmisillä on enemmän valinnan mahdollisuuksia kuin vähävaraisilla. Siksi varakkaat ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä.

Tämä ei silti tarkoita, että suuret tulot olisivat tärkein onnellisuuteen vaikuttava asia. Esimerkiksi terveydellä ja sosiaalisilla suhteilla on vaikutusta onnellisuuteen, mutta suuret tulot saattavat edistää myös niitä.

Kyselytutkimusten perusteella onnellisuus tai tyytyväisyys elämään näyttäisi kasvavan tulojen kasvun seurauksena, kun muut onnellisuuteen vaikuttavat tekijät vakioidaan.

Ansiotulojen verotuksen progressio heikentää työllisyyttä

Ansiotulojen verotuksen progressio tarkoittaa, että verotus kiristyy ansiotulojen kasvaessa.

Verotuksen progression vaikutus työllisyyteen on epäselvä. Se saattaa jopa parantaa työllisyyttä.

Keskimääräisen veroasteen ollessa vakio progressio vähentää palkankorotusten hyötyjä, jolloin ammattiliitot ovat palkkavaatimuksissaan maltillisia. Se taas pitää yritysten työvoimakustannukset kohtalaisina, mikä puolestaan johtaa työllisyyden lisääntymiseen.