10. aug, 2020

Miksi tämä juttu on Hesarissa maksumuurin takana? Ei edes heidän tekemä!

 

 

Walter Russell Mead, The Wall Street Journal

 

Julkaistu: Hesarissa 2:00, Päivitetty 6:38

KAHDEKSAN kuukautta sen jälkeen kun uusi koronavirus ryöstäytyi käsistä Kiinan Wuhanissa, se on synnyttänyt ennen kokemattoman taloudellisen ja sosiaalisen häiriötilan.

Kansantaloudet horjuvat ympäri maapallon ja lisää tuhoa on tulossa. Kymmenet miljoonat ovat menettäneet työpaikkansa ja miljoonat nähneet elinikäisten säästöjensä katoavan hallitusten pakottaessa ravintolat, baarit ja muut pienet yritykset sulkemaan ovensa.

Varakkaat yhteiskunnat voivat toistaiseksi painaa ja pumpata talouksiinsa rahaa ja toivoa rajoittavansa sen avulla sosiaalisia ja taloudellisia vahinkoja. Sellaisia toimia ei kuitenkaan voida jatkaa ikuisuuksiin.

Ensimmäistä kertaa 1940-luvun jälkeen poliittiset vallanhaltijat kaikkialla maailmassa kohtaavat taloudellisten ja poliittisten haasteiden hyökyaallon, joka saattaa olla liikaa järjestelmään rakennettujen turvaverkkojen kestävyydelle.

Köyhemmissä maissa tilanne on pahempi. Pandemia riehuu kontrolloimattomana halki Etelä-Afrikan ja Brasilian kaltaisten maiden.

Alhaiset raaka-aineiden hinnat, ulkomailla asuvien maanmiesten hiipuvat rahalähetykset ja teollisuustuotteiden kysynnän lasku yhdistyvät pääomapakoon. Näin luodaan ennen kokematon taloudellinen shokki.

Libanonin ja Etiopian kaltaisten maiden edessä häämötti vakava kriisi jo ennen pandemiaa. Nyt ne kamppailevat yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi.

MEIDÄN on pakko toivoa, että pelastajaksi tulee tiede kehittämällä rokotteen tai lääkkeen ennen kuin resurssimme loppuvat.

Maailman väännellessä käsiään ja odotellessa ihmepelastusta meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei pandemian loppuminen merkitse paluuta kylmän sodan aikakauden jälkeiseen, verrattain vakaaseen maailmaan.

 ”Meidän on pakko toivoa, että pelastajaksi tulee tiede.”

Hallitusten ja muiden instituutioiden on aina ollut pakko hoitaa vaikeita haasteita, joita ne eivät ole voineet ennakoida. Sairaus, nälänhätä ja barbaarien invaasiot lankesivat odottamatta sellaisten yhteiskuntien osaksi, jotka usein kamppailivat tiukasti vain jäädäkseen eloon.

Teollinen vallankumous toi mukanaan uusia vaaroja kuten paniikkikohtauksia rahamarkkinoilla, suhdannesyklin ja yhteiskunnallisia mullistuksia. Miljoonat jättivät maanviljelyn ja oppivat luottamaan nykyaikaiseen talouteen henkensä pitimiksi.

Vanhaa järjestystä haastaneet vallankumoukselliset poliittiset liikkeet saattoivat olla yhtä tuhoisia ja salaperäisiä kuin entisaikojen rutot tai nälänhädät.

TOISEN maailmansodan jälkeen, ydinsodan uhan häälyessä taustalla, vahvistui olettamus, jonka mukaan ihmiskunta pystyi hoitelemaan useimmat luonnonkatastrofit, terveysongelmat ja suhdanteiden vaihtelut.

Se ei ollut utopiaa, mutta elämä näytti paremmin ennustettavalta kuin ennen. Neuvostoliiton kaatuminen siirsi ydinsodan uhan taustalle ja länsimaiden itseluottamus nousi uusiin korkeuksiin.

Viimeisten 30 vuoden aikana maailma on kehittänyt ja yksityiskohtia myöten organisoinut valtavan monimutkaisen, poikkeuksellisen tehokkaan ja äärimmäisen dynaamisen globaalin sivilisaation.

Historian suuriin kulkutauteihin verrattuna lievä pandemia osoittaa, että tämän globaalin sivilisaation monimutkaisuudesta on tullut uusien haavoittuvuuksien lähde.

Ja koska useiden instituutioiden oikeutus riippuu niiden kyvystä ratkaista ongelmia nopeasti ja tehokkaasti, covid-19 haastaa poliittisia johtajia ja instituutioita tavoilla, joista ne eivät pysty helposti selviytymään.

 

MAAILMAN on pakko tottua tähän tunteeseen. Pandemian perintönä tulevat kriisi ja kaaos – ja inhimillisen sivistyksen kehityskulku on muuttunut tavoilla, jotka koettelevat poliittisia johtajia ja talouspolitiikan tekijöitä vakavammin kuin mikään sitten toisen maailmansodan.

Osittain syynä on suurvaltojen välisen kilpailun paluu, mikä tuo uusia riskejä ja komplikaatioita kansainväliseen järjestelmään.

Vielä perustavampaa laatua oleva syy on informaatiovallankumous. Se alkaa repiä maailmaa yhtä perinpohjaisella ja traumaattisella tavalla kuin teollinen vallankumous repi 1800-luvun maailmaa.

Informaatioteknologian tuoma mullistus työpaikalla on ollut yksi pandemian valoisa puoli. Se on antanut monille yrityksille ja tärkeille instituutioille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa, vaikka niiden avainhenkilöt ovat pysyneet kotona.

 ”Maailman on pakko tottua tähän tunteeseen.”

SAMA mullistus kuitenkin ruokkii myös monia yhteiskuntaa horjuttavia voimia: vakaat teolliset työpaikat ovat vähentyneet, talouden muutos on kovertanut ontoiksi monia kokonaisia seutukuntia, ammattimainen journalismi on luhistunut kasaan ja sosiaalinen media lähtenyt vahvaan nousuun.

Perinteinen vähittäiskauppa on romahtanut ja edessä häämöttää laajoja työpaikkojen menetyksiä robottiautojen ja muiden teknologiainnovaatioiden tullessa markkinoille.

Koko joukko 2000-luvun ongelmia uhkaa haudata alleen sekä kansallisen että globaalin hallinnon instituutiot: Kiinan nousu uudenlaiseksi taloudelliseksi ja geopoliittiseksi haastajaksi, kiihtyvä kilpavarustelu kyber- ja biologisissa aseissa, populismin ja nationalismin maailmanlaajuinen nousu ja kasvavat riskit, joita aiheuttavat huonosti ymmärretyt haavoittuvuudet ja suhteet levottomilla ja nopeasti muuttuvilla finanssimarkkinoilla.

MIKÄ tahansa niistä voi suistaa maailman kriisien ja konfliktien kierteeseen, joka muistuttaa 1900-luvun ensimmäistä puoliskoa.

Covid-19 ei niinkään ole ohimenevä, satunnainen häiriötekijä, jonka jälkeen maailma palaa vakauden tilaan. Virustauti on edessä olevien haasteiden kenraaliharjoitus.

Historia kiihdyttää vauhtiaan ja edessä olevat kamppailut tulevat vakavasti testaamaan niitä johtajia, arvoja, instituutioita ja ideoita, jotka yhteiskuntaa ohjaavat.