VENÄJÄN VALTIOPANKIN HELSINGIN KONTTORIN RYÖSTÖ

Olipas nämä aika veikkoja, Tex Willer ei siis ollutkaan mitään?

Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstö tapahtui 26. helmikuuta 1906.
Konttori sijaitsi Helsingin Pohjoisesplanadi 7:ssä,
rakennuksessa jossa nykyään toimii Ruotsin Helsingin-suurlähetystö.
 
Ryöstöstä sai alkunsa helmi-maaliskuun vaihteessa Helsingissä,
Keravalla ja Tampereella tapahtunut väkivallantekojen sarja,
jossa yhteensä viisi ihmistä kuoli ja seitsemän haavoittui.
Tapaus liittyi Venäjän vuoden 1905 vallankumous yrityksen ja Suomen
suurlakon synnyttämään yhteiskunnalliseen levottomuuteen.

RYÖSTÖ

Tapahtumat saivat alkunsa iltapäivällä 26. helmikuuta 1906, kun 15 latvialaisen joukko
ryösti Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin.
Ryöstäjät surmasivat vastarintaa yrittäneen pankin vahtimestarin ja pakenivat
mukanaan Venäjän ruplia ja Suomen markkoja yhteensä 170 743 ruplan edestä.
Rosvojoukko hajaantui heti ryöstön jälkeen paeten Helsingistä eri suuntiin.

Ryöstön suunnittelija Nikolai Burenin oli varakkaan
pietarilaisen kauppiaan poika ja konserttipianisti.
 
Hän oli aloittanut vallankumouksellisen uransa vuoden
1901 Pietarin ylioppilasmellakoiden jälkeen. Burenin sopi tapaamisessa,
että Jan Tshokke toisi ryöstöpäivän iltana saaliin hänelle Tampereelle,
jossa Bureninilla oli tällöin bolševikkien hyväksi konsertti.

Nikolai Burenin oli aiemmin helmikuussa tavannut Helsingissä
Latviasta paenneita vallankumouksellisia, joiden kanssa hän sopi ryöstöstä.
 
Tähän tammikuussa 1906 Suomeen tulleeseen latvialaisjoukkoon kuuluivat muun muassa
riikalaiset Tshokken veljekset Jan (Jānis), Karl ja Gustaf sekä Kristian Jakob Treiman
ja Petter Salin sekä Jan Tshokken naisystävä Emma Gails.

PAKO

Ryöstön jälkeen Karl ja Gustaf Tshokke sekä Kristian Jakob Treiman
ostivat junalipun Keravalle ja lähtivät Helsingistä.
Heidän tulostaan sähkötettiin Keravalle tieto.
Kun ryöstäjät laskeutuivat siellä junasta,
santarmi Mihailov yritti pidättää heidät, mutta Karl Tshokke ampui hänet.
Syntyneessä kahakassa ryöstäjät pakenivat Keravan asemalta.
 
Heidän pakonsa päättyi Alikeravan kylään Hakalan talon riiheen,
jonne poliisi heidät piiritti.
Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kolmikko antautui poliisille.

28-vuotias Jan Tshokke, edellisten veli, pakeni saalisrahat mukanaan Emma Gailsin,
Petter Salinin ja kolmannen tuntemattomaksi jääneen miehen kanssa Helsingistä junalla Tampereelle,
jossa he esiintyivät vainottuina Baltian pakolaisina mennessään tapaamaan
Kansan Lehden taloudenhoitajaa Vihtori Kososta. He näyttivät Kososelle suosituskirjeensä,
ja tämä järjesti heille majoituksen Tuomiokirkonkadulla
(silloinen Viinikankatu) sijainneeseen matkustajakoti Saimaan.

Kosonen ei tiennyt tässä vaiheessa latvialaisten osuudesta pankkiryöstöön
eikä heidän yhteyksistään Venäjän bolševikkeihin.
Saman päivän iltana Jan Tshokke meni tapaamaan Nikolai Bureninia,
joka oleskeli Tampereella ja luovutti saalisrahoja hänelle.
Burenin piti tuolloin konsertin Tampereella, jossa hän säesti pianolla venäläisiä laulajia.

JAN TSHOKKEN PIDÄTYS

Matkustajakoti Saiman palvelija oli tällä välin löytänyt seurueen huonetta siivotessaan
eräästä vuoteesta revolverin ja tikarin ja ilmoitti asiasta poliisille.
Kun latvialaiset olivat käymässä kaupungilla, poliisit tutkivat 1. maaliskuuta klo 12.00 heidän huoneensa
löytäen sieltä mainitut esineet.

Tämä vahvisti poliisin epäilyjä siitä, että kyseessä olivat valtionpankin ryöstäneen koplan jäsenet.
Pian tämän jälkeen matkustajakoti Saimasta ilmoitettiin poliisille,
että latvialaiset olivat todennäköisesti poistumassa Tampereelta klo 13.05 Helsinkiin lähtevällä junalla.

Etsiväkomisario Alfred Balkewitsch, ylikonstaapeli Milan ja konstaapeli Heikki Ylänen
lähtivät heti Tampereen rautatieasemalle pidättämään latvialaisia.
 
Sinne saapui myös matkustajakodin palvelija, jonka oli tarkoitus osoittaa poliisille pidätettävät.
Poliisit pidättivät vain Jan Tshokken kello 13.00 juuri kun hän oli nousemassa Helsinkiin menevään junaan.

Tshokken päällystakin taskusta otettiin Mauser-pistooli, mutta hänelle ei tehty kunnollista ruumiintarkastusta.
Tshokkea lähdettiin viemään jalan pitkin Hämeenkatua kohti Tampereen kaupungintalon takana sijaitsevaa
poliisiasemaa sankan väkijoukon seuratessa.

Poliiseilla ei ollut aseita Tshokkelta otettua pistoolia lukuun ottamatta,
sillä edellisen vuoden suurlakon yhteydessä poliisin aseet oli takavarikoitu,
ja ne olivat nyt Tampereen maistraatin hallussa.

TSHOKKEN PIIRITYS

Kun Tshokelle alettiin poliisilaitoksen tiloissa tehdä perusteellista ruumiintarkastusta,
hän tempasi povitaskustaan tikarin.
Syntyneessä kahakassa konstaapeli Ylänen onnistui pakenemaan huoneesta,
mutta ylikonstaapeli Milan sai vammoja Tshokken tikariniskuista ja Tshokke yritti ampua hänet Browning-pistoolillaan.
Milan onnistui kuitenkin lopulta pakenemaan ja paikalle tulleet palomiehet pelastivat hänet
palotikkaiden avulla rakennuksen ikkunasta.
Tällä välin oli Tampereen kauppatorille ja Hämeenkadun varteen kokoontunut suuri väkijoukko tapausta seuraamaan.
 
Tshokke ilmaantui poliisilaitoksen ikkunaan, huusi venäjäksi väkijoukolle ja yritti ampua näkemiään poliiseja.
Hän oli loukannut kätensä rikkoessaan ikkunan ja siitä vuoti verta.
Tshokke yritti saada apua katselijoilta huutamalla venäjän, saksan ja viron sekoituksella:

"Jos soome mies minä autteis is politsii, minä ruski sotsialidemokraatti is bojevoje organisatseija!"

Tshokke ilmoitti myös saksan kielellä olevansa santarmien takaa-ajama sosiaalidemokraatti
ja pyysi väkijoukkoa hakemaan "punaisen organisaation" hänelle apuun.
 
Tshoken huudellessa ikkunasta onnistui komisario Balkewitsch hiipimään samaan huoneeseen
ja oli juuri päässyt Tshokken taakse, kun tämä huomasi hänet ja pisti komisarion kuoliaaksi tikarilla.
Samalla hetkellä huoneeseen ryntäsi poliisikonstaapeli Karl Josef Grönfelt,
mutta Tshokke ehti ampua häntä useita kertoja. Grönfelt pääsi raahautumaan pois huoneesta,
mutta hän kuoli illalla sairaalassa saamiinsa vammoihin.

Tshokke jatkoi edelleen huuteluaan kadulla olevalle väkijoukolle.
Konstaapeli Juho Ylinen yritti ampua Tshokkea Hämeenkadun toiselta puolen
Tshokkelta takavarikoidulla Mauser-pistoolilla, mutta Tshokke onnistui
ampumaan pistoolin Ylisen kädestä ja haavoittamaan häntä lievästi.

Tämän jälkeen Tshokke yritti ampua eräästä aseliikkeestä saatua kivääriä pidellyttä konstaapeli Heikkilää,
mutta hänen ampumansa luoti osui erääseen sivulliseen.

Monet väkijoukosta, heidän joukossaan Kansan Lehden taloudenhoitaja Kosonen,
yrittivät turhaan kehottaa Tshokkea antautumaan. Tämä pattitilanne jatkui pitkälle iltapäivään.
Tshokken kanssa käytiin neuvotteluja, mutta hän kieltäytyi antautumasta.

 Osa väkijoukosta suhtautui myönteisesti Tshokkeen ja kun palokunta aikoi taltuttaa Tshokken
voimakkaan vesisuihkun avulla, he uhkasivat katkoa letkun ja pahoinpitelivät letkua pidellyttä miestä.
Vaskiseppä Gellman yritti nyt vapaaehtoisena pidättää Tshokken,
mutta tämä ehti ampumalla haavoittaa häntä ensin.
 
Nyt vedettiin yleisöltä salassa toinen vesiletku Kauppakadulta kaupungintaloon ja
neljän vapaaehtoisen joukko, ruiskumestari K. V. Lehtimäki, vanhempi korpraali J. W. Lehtonen,
kirjaltaja Juho August Eklund sekä talonomistaja Heikki Tamminen,
onnistui tunkeutumaan huoneeseen, jossa Tshokke piileskeli ja
kaatamaan tämän vesisuihkun avulla lattiaan.

Tshokke saatiin pidätettyä, mutta hän ehti vielä ampua Tammisen ja haavoittaa Eklundia.
Välikohtaus oli alkanut puoli kahdelta iltapäivällä ja se päättyi kello viiden aikaan.
 
Kaksi poliisia ja yksi siviili kuoli, loukkaantuneita oli seitsemän: kolme poliisia ja neljä siviiliä.
Yöllä Tshokke ja aiemmin pidätetty Salin siirrettiin ylimääräisellä junalla Hämeenlinnaan
ja edelleen Helsinkiin, koska pelättiin, että heidät yritettäisiin vapauttaa.

RYÖSTÄJIEN JA RYÖSTÖSAALIIN KOHTALOT

Saalisrahat vastaanottanut Buranin lähti pian tapauksen jälkeen Amerikkaan eikä palannut Suomeen viiteen vuoteen.
Suurin osa saalisrahoista meni hänen kauttaan luultavasti Venäjän bolševikeille,
osa jäi Suomeen pakolaisavun ja agitaation rahoittamiseen.

Rikollisilta saatiin takaisin pidätysten yhteydessä 35 623 Suomen markkaa ja 36 445 Venäjän ruplaa;
osa rahoista saattoi myös mennä Tshokken "tamperelaisille ystäville".
Kaikkiaan saatiin kiinni viisi latvialaista ryöstäjää ja kolme heidän suomalaista avustajaansa.
 
Jan Tshokke tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa murhista kolmeen elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen
sekä 19 vuoden kuritushuonerangaistukseen usean ihmisen haavoittamisesta.
 
Tshokke kuoli Kakolassa rangaistusta suorittaessaan 9. kesäkuuta 1910 keuhkotautiin.