Timo Soinin GCM temppuilu saattaa avata itärajan, Venäjän osavaltioissa 100 miljoonaa lähtijää.

Ranskakin joutumassa kuseen. Juridiikka josta ei edes EU ole ollut tietoinen? Kerron tästä ihan kansakoulu perusteitten pohjalta.

Satoja miljoonia ihmisiä joilla on aikoinaan annettu automaattinen Ranskan kansalaisuus tai v/first brioritaire, harkitsevat varmasti muuttoa parempiin olosuhteisiin jos GCM sopimus menee läpi. Heillä on oikeus asua ja elää Ranskassa, ja tässä lähtömaat. 

• Algeria (1830–1962)
• Ranskan Kamerun (1914–1960)
• Oubangui-Chari (1893–1960), vuodesta 1910 lähtien osa Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaa, nyk. Keski-Afrikan tasavalta
• Tšad (1900–1960), vuodesta 1910 osa Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaa
• Ranskan Indokiina (1887–1949)
  • Kambodža (1863–1953)
  • Vietnam (1862–1949)
  • Laos (1893–1953)
• Komorit(1886–1975)
• Dahomey (Benin) (1894–1960)
• Fezzan (1943–1951)
• Ranskan vyöhyke Kiinassa (Shanghaissa)
• Ranskan Kongo (1880–1910), liitettiin Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaan
• Ranskan Päiväntasaajan Afrikka (1910–1960)
• Ranskan Guinea (1849–1958)
• Ranskan Intia (1674–1954), Pondicherry, Karaikal, Yanam, Mahé, Chandernagore
• Ranskan Marokko (1912–1956)
• Ranskan Somalimaa (Djibouti) (1862–1977)
• Ranskan Sudan (Mali) (1880–1960)
• Ranskan Länsi-Afrikka (1895–1960)
• Gabon (1839–1960), vuodesta 1910 osa Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaa
• Norsunluurannikko (1843–1960)
• Madagaskar (1896–1960)
• Mauritania (1903–1960)
• Keski-Kongo (1880–1960)
• Niger (1900–1960)
• Senegal (1626–1758, 1779–1809, 1817–1960)
• Ranskan Togomaa (1914–1960)
• Tunisia (1881–1956)
• Ylä-Volta (Burkina Faso) (1895–1960)
• Vietnam (1883–1954)
• Libanon (1918–1946)
• Syyria (1920–1946)