25. sep, 2021

EU armeija ja etätyöt, siksikö sitä halutaan?

Tämä juttu Suomen Kuvalehden "maksuaidan" takaa poistaa sumua siitä, mitä politiikot eivät kansalle kerro. Itse olen kuvitellut aiemmin, että ennemmin tai myöhemmin perustettavalla EU armeijalla pyrittäisiin EU osavaltioiden yhteispuolustukseen jos yhtäkin niistä uhattaisiin, eikä kaukopartio sotaan Naton apulaisena.

Sotkuinen sota

Saharan laitamilla taistelevat YK, Ranska, EU, Yhdysvallat, kymmenkunta Afrikan valtiota, Isis ja al-Qaida. Myös Suomi lisää panoksiaan.

AFRIKKA 23.09.2021 18:00
TEKSTI HANNU PESONEN INFOGRAFIIKKA HANNU KYYRIÄINEN

EU-maiden Takuba-erikoisjoukkojen sotilas aavikolla Malissa huhtikuussa 2021. © BERNARD SIDLER/PARIS MATCH/GETTY IMAGES
 

RANSKAN presidentti Emmanuel Macron ilmoitti 16. syyskuuta ranskalaisjoukkojen surmanneen Afrikassa Sahelin alueella Adnan Abu Walid al-Sahrawin. Tämä johti Suur-Saharan islamilaista valtiota ISGS:ää, joka on osa terroristijärjestö Isisiä. Macron ylisti tekoa tärkeäksi voitoksi taistelussa Sahelissa toimivia terroristijärjestöjä vastaan.

Syrjäinen Sahel ja koko Afrikka ovat hiipineet nopeasti kansainvälisten terrorisminvastaisten toimien ytimeen.

Sekä Isis että sen synnyttänyt al-Qaida ovat nykyään brändejä, jotka antavat liittolaisilleen hyväksyntänsä nimensä käyttöön. Koska toiminta Lähi-idässä on vaikeutunut, liikkeet ovat hakeneet uusia tukialueita Afrikan heikoimmin hallituilta alueilta.

Sahel on juuri sellainen seutu. Saharan laidoilta alkava noin kolmen miljoonan neliökilometrin alue kulkee Afrikan poikki lännestä itään satoja kilometrejä leveänä vyönä.

Karut, kuivat puoliaavikot ja savannit ovat vuosikymmenessä muuttuneet tuhoisaksi taistelutantereeksi, vaikka yhteenottoja ei ole virallisesti koskaan julistettu sodaksi.

Sota koskettaa yhä enemmän Suomeakin. EU:n panos taistelussa kasvaa, samoin Suomen osuus EU:n operaatioissa.

 

SAHELIN keskeisimmässä valtiossa Malissa tapahtui vuonna 2012 sotilasvallankaappaus, joka loi valtatyhjiön maan pohjoisosiin. Algerian sisällissodan tuloksena syntynyt al-Qaidan Pohjois-Afrikan haara AQIM havaitsi tilaisuutensa ja kiirehti täyttämään tyhjiötä.

Jihadistit perustivat valtaamiinsa Timbuktuun ja Gaoon ”emiraatit”, joiden arkea ne säätelivät jyrkkien šaria-lakien mukaan. Isis otti samat lait käyttöön pari vuotta myöhemmin Syyriassa ja Irakissa. Naiset hunnutettiin, varkailta katkottiin käsiä, musiikki, urheilu ja alkoholi kiellettiin.

Malin avuksi rientäneen Ranskan joukot häätivät jihadistit takaisin aavikolle. Tappio syvensi jihadistien riitoja, asejärjestöt jakautuivat joko Isisin tai al-Qaidan kannattajiksi.

Ranskalaisten surmaama Al-Sahrawi perusti ISGS:n. Entinen Muammar Gaddafin palkkasoturi ja Malin 1990-luvun tuaregikansannousun veteraani Iyad Ag Ghali yhdisti joukkonsa al-Qaidaan liittyneeksi JNIM:iksi. Se on nyt Sahelin asejärjestöistä vahvin.

Vuonna 2014 Ranska lähetti Saheliin yli 5 000 sotilasta jäljittämään ja tappamaan terroristeja Barkhane-operaatiossa.

Miljardien eurojen panostus ei ole estänyt äärijärjestöjen kasvua. Hyökkäykset ovat levinnneet Malista muihin Sahelin maihin, taistelijoiden värvääminen kiihtynyt.

Sahelin ”G5-maissa” eli Burkina Fasossa, Malissa, Mauritaniassa, Nigerissä ja Tšadissa oli syyskuusta 2020 syyskuuhun 2021 yli 420 aseellista taistelua. Pommi- ja räjähdeiskuja oli toistasataa, ja siviilejä vastaan hyökättiin 1 250 kertaa. Näin laskee konflikteista tietoa tuottava kansalaisjärjestö Acled.

”Kansainvälinen yhteisö puuttui Malin tapahtumiin kahdeksan vuotta sitten. Sen jälkeen tilanne on vain huonontunut”, tiivistää terrorismin vastaisen keskuksen ICCT:n tutkija Julie Coleman Haagissa.

Syy on hänestä selvä: nykyinen strategia on pitää tilanne aisoissa ja estää ääriliikkeitä laajenemasta, ei puuttua vastarinnan syihin eli syvään köyhyyteen ja näköalattomuuteen.

Sahelin terroristien yhteydet eri puolille Afrikkaa ovat tiivistyneet. Somaliassa toimii al-Qaidan liittolainen al-Shabaab. Nigerian pohjoisissa muslimiosavaltioissa sotiva Boko Haram tuki aiemmin al-Qaidaa, mutta on nykyään jakautunut sitä ja Isisiä kannattaviin järjestöihin. Isisin nimissä sotii asejoukkoja Libyassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Somaliassa ja Mosambikissa.

Sahelin sotatoimet uhkaavat laajeta myös Beniniin ja Norsunluurannikolle.

SAHELIN sota on yhtäältä alueen valtioiden ja kansainvälisten joukkojen sotaa Isisiä ja al-Qaidaa vastaan, toisaalta terroristijärjestöjen katkeraa välienselvittelyä.

Sahel oli pitkään ainoa alue maailmassa, jossa Isis ja al-Qaida tekivät yhteistyötä. Keväällä 2020 järjestöjen valtataistelu laajeni sinnekin.

Terroristien riitely ei tuo helpotusta Sahelia turvaaville joukoille tai asukkaille. Taistellessaan jihadisteista liikkeet päinvastoin yrittävät tehdä mahdollisimman tuhoisia iskuja.

Ne kohdistuvat entistä useammin siviileihin, jotka käytännössä pakotetaan ottamaan kantaa joko ISGS:n tai JNIM:in puolesta. Se tekee heistä toisen terroristijärjestön silmissä vihollisia ja kansainvälisten sekä kansallisten joukkojen silmissä terroristien tukijoita.

 

AFGANISTAN osoitti, ettei sotilaallisesta ylivoimasta ole hyötyä, jos paikalliset asevoimat ovat haluttomia ja kyvyttömiä, eivätkä asukkaat tue niitä tai hallitustaan.

Näin on Sahelissakin. G5-maiden armeijat koostuvat sotilastaidoiltaan heikoista joukoista, joita on käytetty pääasiassa maiden omien kansalaisten kurittamiseen.

”Sahelin aseellisen vastarinnan nousun ja sitkeyden pääsyy on heikon hallinnon, korruption ja alistamisen luoma katkeruus. Sitä ruokkivat raakuuksiin syyllistyvät armeijat”, tiivistää Afrikan aseellisiin konflikteihin erikoistunut Marc-Antoine Pérouse de Montclos. Hän on pariisilaisen IRD-tutkimuslaitoksen tutkija.

Kansainväliselle yhteisölle tilanne on hyvin monimutkainen. Sitä ei helpota jihadismin vastaisten toimien sekava rakenne.

YK:n rauhanturvaoperaation Minusman tehtävä on tukea Malin hallitusta maan olojen vakauttamisessa. Siihen osallistuu lähes 15 000 sotilasta ja poliisia yli 60 maasta.

Ranskan Barkhane-operaation virallinen tehtävä on tukea kaikkia G5-maita. Todellinen päämäärä on kuitenkin estää Sahelia muodostumasta uhaksi Ranskalle, ja Barkhane toimii täysin omilla ehdoillaan.

Yhdysvaltain armeijan Afrikan sotatoimialueen päämaja Africom tukee Ranskan operaatioita tiedustelutiedoilla ja lentokuljetuksilla.

Heinäkuussa presidentti Macron ilmoitti, että Ranska lopettaa Barkhanen vuoden 2022 alkupuolella. Vastedes maa keskittää toimensa EU-maiden erikoisjoukkoon Takubaan, jota se johtaa. Takuban 600 erikoissotilaasta puolet on ranskalaisia, heitä on myös muun muassa Ruotsista, Virosta ja Tanskasta.

G5-mailla on yhteinen terrorismin vastainen joukko-osasto. Maat tekevät yhteistyötä Beninin, Marokon, Nigerian ja Sudanin kanssa. Lisäksi kansalliset armeijat suorittavat omia operaatioitaan. Ne värväävät myös paikallisia asejoukkoja sotimaan puolestaan.

EU:lla on puolestaan Malissa oma sotilaallinen koulutusoperaationsa EUTM, jossa on vajaat 900 sotilasta.

EUTM on oleellinen osa unionin Sahel-politiikkaa, korostaa suurlähettiläs Hanna Lehtinen. Hän on Suomen edustaja EU:n neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa. Komitea linjaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

”Tarkoitus on tukea Malia armeijan kehittämisessä ja vastuun ottamisessa omasta turvallisuudestaan. Siihen liittyy myös alueellinen osa, jossa tuetaan G5-maiden joukkoja.”

EU:n siviilihallinto-operaatio EUCAP puolestaan kouluttaa poliiseja ja turvallisuusviranomaisia.

Terroristijärjestöjä vastaan toimivien lukuisien joukkojen vastuualueiden, komentosuhteiden ja yhteistyön epäselvyydet jarruttavat pahasti tehokasta toimintaa.

SUOMI on lisäämässä panostaan Sahelin sotilasoperaatioihin. EUTM:in suomalaissotilaiden määrä nousee kahdestatoista ensin 20:een ja ensi vuonna 55:een, YK-vetoisessa Minusmassa neljästä 20:een. Lisäksi Suomi aikoo lähettää muutaman sotilaan EU:n Mosambikissa alkavaan sotilaalliseen koulutusoperaatioon, joka tähtää Isisin kasvaneen uhan torjuntaan.

EU:n päähuoli on ääri-islamilaisen väkivallan leviäminen Sahelista Eurooppaan ja muualle Afrikkaan. Sahel on jo nyt merkittävä Eurooppaan pyrkivien länsiafrikkalaisten maahanmuuttajien, huumeiden ja jihadistien kauttakulkureitti.

”Vuoden 2015 pakolaistulva Syyriasta ja Irakista muistutti, ettei muuttoliike koske vain lähimaita. Mikä tapahtuu Malin Bamakossa, voi tuntua myös Rovaniemellä”, suurlähettiläs Lehtinen sanoo.

”Afrikka on noussut vahvasti EU:n huomion keskiöön, ja Afganistanin jälkeen yhteisen eurooppalaisen kriisinhallinnan tarve tiedostetaan yhä selvemmin.”

Tosiasiassa puolustusvoimia kiinnostaa Sahelin-operaatiossa vähintään yhtä paljon mahdollisuus kouluttaa suomalaisia sotilaita kuin kohentaa malilaisten taisteluvalmiutta.

”Toki sotilaallinen kokemus, joka kentältä saadaan, on puolustusvoimien kehittämisen kannalta tärkeää. Tämä kenttäkokemus auttoi Afganistanissakin ratkaisevasti Suomen evakuointioperaatiota.”

 

KANSAINVÄLISELLÄ tuella ja koulutuksella on Sahelin maissa pyritty Afganistanin tapaan lisäämään paikallisten asevoimien tehoa.

Tulokset eivät vakuuta. Hallitusten joukkojen taistelumoraali on ollut kehnoa jihadisteihin verrattuna, jopa niin, että al-Qaida kutsuu Malin armeijaa harjoitusmaaleiksi. Sotilaita ja virkamiehiä on jäänyt kiinni korruptiosta ja aseiden myymisestä jihadisteille.

JNIM:n ja ISGS:n pienet kuolemanpartiot liikkuvat moottoripyörillä ja avolava-kuorma-autoilla, yllättävät sotilasosastot tai kyläläiset askareissaan, iskevät kohteeseensa ja katoavat yhtäkkiä. Pelote- ja tuhovoimaa kasvattavat itsemurhaiskut, joita tehdään räjähteillä lastatuilla kuorma-autoilla tai räjähdevyöllä varustettujen taistelijoiden avulla.

Laajassa Sahelissa pienenkin muutoksen aikaansaaminen pelkin sotilastoimin vaatii valtavaa panostusta. Ranska vetää Barkhane-joukkonsa pois, koska hyöty suhteessa voimavaroihin on mitätön. Barkhanen arvostelu Malissa ja Ranskassa on kasvanut rajusti.

Lehtinen myöntää, että Sahelissa on aineksia Afganistanin kaltaiseen katastrofiin. Toisaalta hän muistuttaa, että Afganistan oli amerikkalaisvetoinen Nato-operaatio, jonka jatko ja menestys olivat täysin riippuvaisia Yhdysvaltain vetäytymisestä.

”EU:lle on hyvin selvää, ettei pelkkä sotilaallinen tuki riitä Sahelissakaan. Tarvitaan perinpohjaista valtion tervehdyttämistä: siviilikriisinhallintaa ja mittavaa kehitysapua. Niiden on kuljettava käsi kädessä.”

Osa paikallisten asukkaiden ongelmista on puhtaasti kotoperäisiä, hän korostaa.

”Jihadistiliikkeet ovat tarjonneet ratkaisuja ja maailmanselityksen ihmisille, joilla ei ole mitään: ensin kaivon, sitten koraanikoulun ja moskeijan. Jos sen jälkeen, kun alue on puhdistettu terroristeista ei ole tuoda tilalle mitään näköaloja tulevaisuuteen, tilanne on tietenkin vaarallinen.”

 

ALUEEN valtioiden armeijat ja niiden kurinpitäjikseen värväämät asejoukot tappavat tällä hetkellä enemmän siviilejä kuin jihadistijärjestöt, toteaa Pérouse de Montclos.

”Ihmisoikeuksia järjestelmällisesti rikkovien armeijoiden kouluttaminen ja varustaminen sekä silmien ummistaminen niiden teoilta tarkoittaa osasyyllisyyttä.”

Malissa on tehty alle vuodessa kaksi sotilaskaappausta. Elokuun 2020 kaappausta johtanut eversti Assimi Goita järjesti viime toukokuussa uuden. Hän syrjäytti siirtymäkauden siviilipresidentin ja -pääministerin ja kiristi entisestään armeijan otetta vallasta.

Ranskaa ja EU:ta arvostellaan siitä, että ne pönkittävät joukoillaan vallan kaapannutta epädemokraattista hallintoa. Niin tekee myös Suomi lisäämällä sotilaitaan Malissa.

”Siellä ei ole ideaalivaihtoehtoja”, Lehtinen sanoo.

”Tilanne on tiedostettu ja se on saanut Malin tukijat varpailleen. Pitää muistaa, että EU:n sotilaalliseen tukeen liittyy ehdollisuus. Se antaa mahdollisuuden vaikuttaa niin, että asiat etenevät oikeaan suuntaan.”

Surullinen Sahel

Sahel on perinteisesti epävakaa alue. Jo keskiajalla Saharan hiekkamerta ristiin rastiin vaeltava tuaregikansa väijytti kauppakaravaaneja Sahelin laidoilla.

Tuaregit kävivät Saharan-valtionsa Azawadin puolesta sissisotaa alueen entisen siirtomaaisäntää Ranskaa vastaan. He ovat jatkaneet sitä myös alueen maiden itsenäistyttyä ja valvovat nyt salakuljetusreittejä Saharan yli sekä rahastavat panttivangeilla.

Sahelissa käydään verisiä yhteenottoja myös niukasta vedestä, laitumista ja pelloista. Karjankasvattajien ja viljelijöiden yhteenotot kärjistyvät kuivalla kaudella, kun karjalaumat vaeltavat syömään kypsyvää satoa.

Nykyiseksi sotaseuduksi Sahel muuttui silti vasta, kun länsimaat kaatoivat Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin Naton johtamassa operaatiossa vuonna 2011. Libya sortui edelleen jatkuvaan sisällissotaan, mutta myös Sahelin turvallisuustilanne romahti.

Gaddafi oli värvännyt Sahelin maista tuhansia palkkasotureita. Kun palkanmaksaja katosi, taistelukokemusta saaneet, hyvin aseistetut pyssymiehet palasivat kotiseuduilleen.

Malin, Nigerin ja Burkina Fason huonosti valvotuille ja heikosti hallituille rajaseuduille kasvoi uusi tukialue väkivaltaisille ääriliikkeille.

Maaperä on otollista. Suuri osa alueen asukkaista tunnustaa ääriliikkeiden ajamaa vanhoillista sunni-islamilaisuutta. Useimmat vierastavat järjestöjen väkivaltaa, mutta ovat kokeneet sitä jatkuvasti myös omien vallanpitäjiensä kourissa. Värvääjien työtä helpottaa Sahelin köyhyys. Aavikoituminen kuihduttaa peltoja ja laitumia, väestönkasvu on korkeaa ja yhä harvemmalle riittää ruokaa.

Vuoden 2012 sotilasvallankaappauksen jälkeen Malin kehitys on ollut Euroopan kannalta yksiselitteisesti huonoa, sanoo suurlähettiläs Hanna Lehtinen.

”Mali oli siihen asti suhteellisen rauhallinen ja demokraattinen maa, mutta tuolloin alkoi valtion luhistuminen. Tilanne vain paheni, kun Isisin kalifaatti sortui ja sieltä pakeni ryhmiä, jotka löysivät uuden kotipesän Sahelin alueelta.”