Unien maailmasta En tiedä miten lienee, joidenkin mielestä se kannatti. Ainakin paluu junat olivat täynnä jääkaappeja. Nyt riittää Suomessa moneksi vuodeksi rakennustöitä, ihan perusviemäri tasolta lähtien aina siihen pienimpään nippeliin asti mitä kylähullu Johannes, sinä ja minä, sekä koko yhteiskunta tarvitsee napsautellessa sähköä päälle ja pois... (yksityiskohtaista selontekoa lukee betonipiikkari Hannes Kitunen Keravalta Ylen ainoalle ehjäksi jääneelle uutis kameralle.) Iivari Jumalpers vaihtaa hermostuneesti kipeää jalkaa toiselle. Mies oli peräytymisvaiheessa juossut useaan jalkaväkimiinaan Virossa ja ainakin kahteen Porvoossa missä alennushallista hankitut lakeerikengät olivat lopullisesti hajonneet alkutekijöihinsä. Iivarin on tarkoitus lukea selonteko Hanskin jälkeen Suomen poliittisesta tilanteesta. Nyt kun kaikki entiset kiinni saadut Arkadianmäen poliitikot on vangittu mukaan lukien maanpetturit ja ahneet kauppiaat, - on Iivarin tehtävänä julistaa, että uutta hallitusta o

Kuka EU komissiota ja sen määräysvaltaa kontrolloi? Todennäköisesti ei kukaan muu kuin eliitti itse. Muutaman vuoden välein parsitaan madon syömiä ja kakka kuoriaisen järsimiä kulisseja kuntoon eräänlaisten vaalien avulla. Viimeksi vuosi sitten oli sellainen seremonia. EU-maiden 27 maan pelokkaat pikku johtajat päättivät muodollisesti liiton kärkipaikkojen jaosta myöhään torstai-iltana 9. kesäkuuta 2024. Ursula von der Leyen jatkaa Euroopan komission puheenjohtajana, portugalilainen António Costa tulee Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi ja tyhmä virolainen Kalja Kallas EU-diplomatian johtajaksi... paraneeko tilanne ja puhdistuuko ilma, no ei todellakaan. Tämä antaa näennäisen vakiokuvan EU:n politiikasta. Selvää on kuitenkin se, että ns. meritokraattinen oligarkia, joka pitää itseään ainoana elinkelpoisena "eliittinä", on säilyttänyt vallan EU:ssa ja jakanut asemansa kätevästi uudelleen keskenään. EU:n kärkipaikkojen jako on herättänyt keskustelua vallan keskittymisestä ja päätöksente

Tervetuloa sarkasmin ja satiirin syövereihin! Tämä sivu on pyhitetty maailman menon tarkastelulle – ei tylsän tosikkomaisesti, vaan terävän sarkasmin ja purevan satiirin kautta. Täällä nauramme ihmiskunnan loputtomalle kyvylle toistaa samoja virheitä, ihmettelemme päättäjien päätöksiä ja kummastelemme arjen absurdeja käänteitä. Olitpa sitten kyyninen konkari tai utelias tulija, löydät täältä vinon vinkkelin maailman hulluuteen. Pysy kuulolla, jos uskallat katsoa totuutta silmiin – pilke silmäkulmassa!

Boeing 737 MAX on ollut yksi ilmailuhistorian kiistanalaisimmista lentokoneista, ja sen ongelmat ovat saaneet laajaa huomiota. Termi "raajarikko ankka" viittaa tässä yhteydessä koneen teknisiin ja turvallisuusongelmiin, joita on yritetty vähätellä tai peitellä. Seuraavassa tiivistelmä keskeisistä tapahtumista: Tausta ja ongelmat Boeing 737 MAX on kapearunkoinen matkustajalentokone, joka otettiin käyttöön vuonna 2017. Se on suunniteltu polttoainetehokkaaksi, mutta sen kehityksessä ja sertifioinnissa ilmeni vakavia puutteita. Kaksi tuhoisaa onnettomuutta – Lion Airin lento 610 Indonesiassa (lokakuu 2018, 189 kuollutta) ja Ethiopian Airlinesin lento 302 (maaliskuu 2019, 157 kuollutta) – paljastivat ongelmia koneen MCAS (Maneuvering Characteristics Augmentation System) -ohjausjärjestelmässä. Tämä järjestelmä, joka oli suunniteltu estämään sakkausta, aiheutti koneiden syöksymisen väärän anturitiedon vuoksi. Boeingia syytettiin siitä, että se ei informoinut lentäjiä riittävästi MCAS-järjeste

Satiirinen analyysi: Allegro-junan loppu – itäsuomalaiset kauppiaat ja VR itkevät, kun luodit jäivät Pietariin Kun Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen vuonna 2022 päätti vetää pistokkeen pois Allegro-junan pistoraasiasta, itä- ja eteläsuomalaiset kauppiaat ja VR jäivät tuijottamaan tyhjiä raiteita kuin lapset, joiden jäätelötötterö tippui asfalttiin. "Luotijuna" Pietarin ja Helsingin välillä oli kuin itäsuomalaisen elinkeinoelämän sykkivä valtimo – tai ainakin kohtalaisen vilkas kapillaari. Nyt, kun juna on poissa, jäljelle jäi vain kasa taloudellisia tappioita ja sarkastista jälkiviisautta. Kauppiaiden kyyneleet ja tyhjät kassakoneet Itä-Suomen kauppiaat, nuo rajakaupan ritarit, jotka elivät venäläisturistien vodkapullo- ja suklaalevyostoksista, ovat menettäneet arviolta miljardeja euroja. Lappeenrannan ja Imatran ostoskeskukset, jotka ennen kuhisivat pietarilaisia shoppailijoita, ovat nyt kuin aavekaupunkeja, joissa vain tuuli viheltää ja kassakoneet keräävät pölyä. Paikalliset kaup

Olipa kerran Hölmölä, tuo pohjoinen lintukoto, jossa kahvia keitettiin pannu kerrallaan ja naapuriin vilkutettiin rajan yli ilman suurempia murheita. Mutta eräänä päivänä, Ukrainan sodan varjojen lankeillessa, päättivät hölmöläiset, että nyt on aika hypätä Naton kelkkaan – ja mieluiten ilman turhia kansanäänestyksiä, koska kyllähän gallupit ja median pelotteluskenaariot riittävät. Vai riittävätkö? Petoksella Natoon, vai oliko se sittenkin nerokas shakkisiirto? Hölmölän päättäjät päättivät, että kansalta ei kysytä, koska eihän kansa tiedä, mikä on sille hyväksi. Sen sijaan media nosti framille Ukrainan kauhukuvat ja gallupit, joissa kansa muka nyökytteli Natolle kuin yksissä tuumin. Hakemus lähti Brysseliin nopeammin kuin mummo torille tarjousten perään. Mutta oliko se nyt sittenkään niin hyvä idea? Nyt Hölmölässä kuljetaan kulmat kurtussa, kun pelko hiipii takaraivoon: mitä jos tämä olikin yksi niistä hölmöläistarinoitten varianteista, joissakin niissähän peittoa jatkettiin leikkaamall